Nokian Kristityt Palloilijat II sai taivaanlahjan

Uskolliset lukijani muistavat edellisen raporttini, jossa kerroin isoisäni kaverin ankarista jatkosodan kokemuksista. Luoti läpäisi miehen peräsuolen. Eero eksyi ja näki nälkää. Hän joutui ankariin pommituksiin ja lopulta Neuvostoliiton vankileirille, jossa imeskeli lehmän lapaluuta selvitäkseen hengissä. Eero oli jo luovuttaa. Raportin lopuksi kerroin seuraavan tositarinan: ”Sitten hänen katseensa osui lattialla lojuneeseen paperinpalaan, jossa oli Raamatun sanat: ”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset ja rukouksessa kestävät”.” Hyvät lukijat… Tarina jatkuu juurikin tästä kohtaa.

 

Joukkueemme epävirallinen tavoite ennen kautta oli jälleen karsinnat jommassakummassa päässä sarjataulukkoa.  Näin saa mahdollisimman paljon pelejä, rahoilleen vastinetta ja pääsee playoff-tunnelmaan. Playoff-unelma elää! Se elää, vaikka (pelaamalla saavutettu) kauden saldo on kolme voittoa ja yksi tasapeli 16 pelistä! Onhan siinäkin jo pisteitä vaikka kuinka, mutta tuskin se olisi riittänyt, kun jäljellä on kaksi viimeistä peliä Ikaalisissa lauantaina 24.3. klo 10 ja 12 (menovinkki). Olemme vaeltaneet murheiden laaksossa. Laskeuduimme rotkoon jo hyvin varhaisessa vaiheessa kautta. Siihen oli syynä… tuota… olen kuullut kymmeniä syitä näiden kiirastulessa vietetyn 172 päivän aikana, mutta totuuden löysin eräänä pilvisenä maanantaina, kun katsoin peiliin. Peili sanoi: ”Olet p****.” Tiistaina päätin, että kaikki muuttuu. Söin aamiaiseksi kaurapuuroa ja join vitamiiniporetablettivesijuoman. Kävin kuntosalilla ja pidin ihmesuhteita yllä. Tunsin olevani täynnä energiaa. Tuli seuraava turnaus ja hävisimme.

 

Vaellus jatkui. Jonain päivänä joku löysi kivisestä laaksosta omenan, mutta mikään tai kukaan ei meitä ylös nostanut. Ilonaiheet ovat olleet vähissä. No Lätiltä turposi kyllä silmä ihan hauskasti kerran treeneissä. Valmentaja puolestaan kuljetettiin isoista ovista paareilla Acutaan ja sekin hieman huvitti.  Onhan näitä hymyjäkin saatu, mutta onnellisuus on pysyvä iloisten asiain tila. Kivi, sade, tumma pilvi, sotku, kaaos, tolppa, rikkinäinen kenkä, tappio.. Kunnes…

 

Kerrankin olemme nimemme veroinen joukkue. Taivaasta putosi lahja. Saamme KAKSI LISÄPISTETTÄ jo hävitystä ottelusta. IHME! 18.11.2017 hävisimme niukasti D-Koneelle, mutta aistimmekin jonkin olevan vialla. Herrasmiehinä annoimme asian olla. Edellisessä turnauksessa meille kuitenkin selvisi, että tuo ottelu käännetään meidän 5-0 voitoksi liiton kabineteissa tehdyllä päätöksellä. Vastustajan ottelupöytäkirjaan oli merkitty sellainen pelaaja, joka ei ole maksanut lisenssiä, eikä tosin pelannutkaan koko kaudella. Täysin ansaittu voitto! Todella, korostan todella törkeää ja epäurheilijamaista raapustaa pöytäkirjoja noin huolimattomasti. Voitto kuuluu meille. Ei epäilystäkään. Huhujen mukaan pelaajavalmentajamme soitteli liittoon tämän kuultuaan, että ”kai ne viisi maalia jollekin pitää merkata”.

 

Ehdin jo miettiä, että näinkö se elämä valuu alamäkeen heti, kun on 30-vuotta täyttänyt. Päivää, olen Lauri Hietala, 5-divisioonan mies. Hiukseni harventuvat ja verenpaineeni heittelee. Käyn lähiössä linja-autolla töissä ja vapaa-ajalla täytän sanaristikoita tylsäteräisellä lyijykynällä, jotta voin kumittaa mahdolliset virheet. Ei, ei vielä! Meille on tarjottu ihmepelastautumista! Ei vaivuta vielä keski-iän keskiluokan harmaalle alatasolle. Ei ainakaan yhdessä asiassa! On nimittäin aivan eri sanoa vastakkaisen sukupuolen edustajalle pelaavansa 4-divisioonassa kuin 5-divisioonassa. Taistelkaamme tason pitämisen puolesta! Tarttukaamme köyteen, joka meille on suohon heitetty. Vedä! Nosta minut! Haluan elää, pelata, voittaa ja tehdä vaikutuksen! Ottakaamme toisiamme käsistä kiinni. Tehdään ketju. Pidetään itsemme 4-divisioonassa.

 

Lähdemme siis viimeiseen turnauspäivään yhden pisteen päässä sijasta 8, tavoitepaikastamme. Tälläkään paikalla ei automaattisesti pysy 4-divarissa, vaan pääsee pelaamaan ratkaisevan karsintapelin säilymisestä. Kymmenessä pisteessä jolkottelee joukkue nimeltään RePlay, jonka kohtaamme Ikaalisissa tulevana lauantaina. Näin murheellinen kausi ja näin mahtava loppu! Voiko parempaa tilaisuutta olla!? Tämän takia pelaan. Tämän takia vaellan laaksoissa. Rämmin suossa. Elän, olen, hengitän. Voitan! (Viimeistään kabinetin kautta)

 

Toivon joukkueystäväni muistavan, että kahdessa edellisessä turnauksessa käyrämme on osoittanut hienokseltaan ylöspäin. Näistä en ole raportoinut, sillä edellinen raporttini, sotahistoriaa ja selviytymisviettiä yhdistelevä dramaturginen toimintadraama, sai jatkoa vasta nyt, kun rukouksiimme vastattiin. Ehdin pitämään luovan tauon. Raportin voi lukea tältä samalta sivustolta. Helmikuussa Ideaparkista jäi saldoksi voitto SN Symmetrikistä 8-4 ja tappio 3-9 Soittorasia II:lle. Maaliskuun alussa Kaukajärveltä tuli voitto Pirkoista 9-3 ja tappio D-Koneelle 7-2 (elleivät yrittäneet taas jotain vilunkia). Muistamisen arvoista edellisturnauksista (eli mitä muistan) (saatan muistaa myös väärin): Ilmari nappasi maalilla kauden ensimmäisen täyspottinsa, toinen maalivahti Ville jatkoi loistavia otteita, Juho Lehtonen pelasi erinomaisesti ja loistavalla asenteella, Juho jr. oli armeijassa, Lauri Hietala teki kaksi maalia kahdesta Janin syötöstä, Perttu Mäkelä teki yksi viiva viisi hattutemppua, Olli Pusalla oli mukana keksilaatikko, Ossi Mäkinen kävi jonkun pelin pelaamassa ja Jarkko Järvinen osti R-kioskilta kaksi suklaapatukkaa (ainakin toinen oli Twix), jonka vuoksi pelkäsi laittavansa pian alkavassa pelissä tyhjistä ohi ja niin hän myös teki.

 

Mattimyöhäisten kannattaa ottaa minuun suoraan yhteyttä, mikäli halajavat kohti Ikaalisia lähteviin yhteiskyyteihin peliä katsomaan. Linja-autoja kulkee toki jo perjantaina pelipaikkakunnalle ja yöpyä voi vaikka Ikaalisten kylpylässä. Luvassa on hieno päivä tai niin kuin valmentajallamme Jouni Yli-Korpelalla on tapana sanoa (juuri se isojen ovien mies), ”juhlapäivä”. Paikan päällä katsojat näkevät taistelevan KrP II:n. Väännöstä RePlayn kanssa tulee spektaakkeli. Voitammeko? Murskaammeko? Vai luotammeko kabinettipelin ihmeisiin? Tule ja koe.

 

  • Late

 

Edellisten peliviikonloppujen tähdet ja lampaat

 

  • 1 Jounin tuuletus                       Juho Lehtonen – asennetta ja itseluottamusta alkaa löytyä. Palloa pussiin poika!
  • 2 Jounin tuuletusta                  Markus Lätti & Perttu Mäkelä – Markus on koko lohkon pistepörssin kuudes! En ole hehkuttanut tarpeeksi! Ehkä ensi kerralla.. Perttu Mäkelä on vihdoin toipunut ketjukaverinsa Pekka Antinmaan valitettavasta loukkaantumisesta. Kasvattava kokemus tälle joukkueemme kultaisen 87-sukupolven arvokkaalle edustajalle.
  • 3 Jounin tuuletusta                  IHME

 

 

  • 1 Jounin vyölaukku                  Saimmeko lahjaksi vain kaksi pistettä
  • 2 Jounin vyölaukkua                Joukkuepuolustaminen, hyökkääminen, maalien teko, juoksu, syöttely, laukausten blokkaaminen, kunto ja peliäly ajoittaisia heikkouksia
  • 3 Jounin vyölaukkua                En ole aikoihin nähnyt Jounin vyölaukkua

 

Joukkueen pistepörssi

 

  1. #33 Markus Lätti 12+15 = 27
  2. #17 Perttu Mäkelä 11+8 = 19
  3. #22 Tuomas Töyrylä 12+6 = 18
  4. #11 Pekka Antinmaa 9+4 = 13
  5. #14 Olli Pusa 3+5 = 8
  6. #25 Lauri Hietala 3+4 = 7
  7. #29 Mikko Kinnunen 2+5 = 7
  8. #15 Jani Vilenius 1+5 = 6
  9. # Jarkko Järvinen 2+3 = 5
  10. #20 Juho Lehtonen 2+2 = 4
  11. #12 #39 Jaakko Valli 2+2 = 4
  12. #91 Roni Luojus 2+2 = 4
  13. #39 #89 Pasto Edwin 3+1 = 4
  14. #18 Ossi Mäkinen 2+1 = 3
  15. #38 Tatu Heinola 1+2 = 3
  16. #32 Juho Väinölä 1+2 = 3
  17. #67 Korpela Arttu 2+0 = 2
  18. #77 Kekoni Taneli 2+0 = 2

 

KrP II hävisi jälleen taistelun, mutta sota jatkuu yhä

Klo 17.30 – Kevät 1944 – Karjalan kannas

 

”Siellä oli jo paljon niitä ryssiä. Menin edessä olevalle suolle, jonka laidassa oli ilmoitus: miinoitettu alue. Tulin suoraan vihollispartion eteen, heitä oli 5-6 miestä. Ehdin ampua yhden, vaan kun ei ollut konetuliasetta, sain sellaisen kuulasateen. Tuntui vain housujen lahkeessa, kun kuulat pyyhkivät kankaan reunoja. Yksi konepistoolin luoti läpäisi takataskussa olleen kukkaroni rautaleuat, jotka veivät voimaa niin paljon, että se läpäisi peräsuolen ja jäi siihen. Tunsin, miten sellainen kuuma poltto tuntui vatsan alapuolella, ajattelin, että nyt siellä on tapahtunut jotain pahempaa, ja kun vihollinen oli tulossa perässä, vedin aseen kohti omaa päätäni. Aijoin jo laukaista, kuitenkin ajattelin, että koetan ensin pääsisinkö kävelemään. Koska tuntui, että pääsisin eteenpäin.”

 

2018 tammikuu – tilannekatsaus

 

Näin kirjoitti isoisäni Arvi Hietalan kaveri Eero jatkosodan kokemuksistaan. Tilanne oli eittämättä kurja ja kuvastaa hyvin tämän hetkistä joukkueemme tilaa. Nokian KrP II:n tilanne on, jos ei nyt aivan yhtä kurja niin vähintäänkin tukalahko. Kausi 2017-2018 on ollut miinoitettu. Syksyn kolmesta parhaasta pistemiehestä kolme parasta pistemiestä on loukkaantuneena. Pekka astui miinaan Kaukajärvellä (virallinen syy: alavartalovamma). Lätti astui miinaan pulkkamäessä, jonka jälkeen sai luodista Raholassa (virallinen syy: ylävartalovamma). Mikon jalka on astunut niin moneen miinaan, ettei mies muista moneenko (virallinen syy: alavartalovamma). Pekan nopeutta ja intoa ei korvaa kukaan. Samalla hyökkäysduon toinen puolisko Perttu jäi orvoksi. Mikon pelisilmää emme ole onnistuneet paikkaamaan. Lätin pelisilmä taas vaurioitui hänen saatuaan kovan tällin poskipäähän, jonka jälkeen nenän niistäminen aiheutti pelisilmän turpoamisen (tämä on tositarina). Lätin pisteet ja vitsit ovat jääneet turnauksista pois. Kaiken kukkuraksi Ossin yövuorot jatkuvat ja Juho jr. on varusmiespalvelussa kouluttautumassa Venäjän uhan varalta. Harmi, sillä meidän sotamme käydään nyt.

 

Klo 13.00 – ensimmäiset pommitukset

 

Paikkausta olemme onneksi saaneet nuorista sotilaista, jotka ovat ensi kertaa rintamalla. KrP:n junioreista lainatuilla pelaajilla löytyy lapsenmielistä intoa tarttua kivääriin, mutta kuinka käy tosipaikassa? No aika hyvin kävi Ikaalisten taistelussa 28.1., mutta sekään ei riittänyt. Rintamat ovat sortumassa. Ikaalisiin KrP II lähti kahdella ketjulla ja pelasi sodan parhaat taistelunsa huomioon ottaen vastustajien ennakkoon koulutetumman ja paremmin varustellun miehistön. Ensimmäisessä taistossa SB Lujaa vastaan KrP II roikkui pitkään mukana, mutta kun ei riitä niin ei riitä. Ilmari Hietala pelasi maalilla ehdottomasti kauden parhaan pelinsä. Kahden erän jälkeen peli oli vielä 1-3. KrP:n 1-1 tasoituksen ja joukkueen ainoaksi maaliksi jääneen pöntön juonivat Lauri Hietala (0+1) ja Perttu Mäkelä (1+0). Tässä syntyi todennäköisesti uusi seuraennätys, historian nopein ylivoimamaali. Pallo vietiin kulmaan, Tuomas Töyrylä pisti rullan pyörimään, syöttö Laurille vasempaan laitaan, jatko keskelle, josta Perttu iski suoraan syötöstä pallon maaliin. 10 sekuntia. Ottaen huomioon toimitsijoiden hitaan nappulakäden, aika oli todellisuudessa varmasti tätäkin kovempi.

 

Klo 13.30 – rintamalinjat sortuvat

 

Viimeisessä erässä Luja sinetöi 1-4 lukemat. Loppu kymmenen minuuttia oli tasaista taistelua, mutta Luja loi alusta loppuun asti vaarallisemmat maalintekopaikat ja ennen kaikkea viimeisteli murhaavasti. Ilmari otti hienosti Lujan poikkisyötöistä syntyneitä laukauksia kiinni. Harmi, ettei joukkue voinut auttaa hyökkäyspäässä enempää. Tappio. Vankileirille.

 

Klo 14.30 – 15.30 – muonitus

 

Klo 16.00 – välirauha on ohi

 

Ensimmäisestä pelistä miesluku harveni yhdellä, kun raamikas reservin luutnantti Olli Pusa lähetettiin kenttäsairaalaan. Edessä oli ensimmäistä vastustajaa pykälän heikompi, mutta ennakkoon (yllättäen) meitä vahvempi LeTo. Jotakin uutta oli keksittävä. Komppania oli kutistunut 10 mieheen ja kahteen maalivahtiin. Vasta tulikasteensa saaneella junioriosastolla syntyi idea. Tehdään kaksi kenttää, joista toisessa pelaa alle 20-vuotiaat ja toisessa yli 30-vuotiaat. Tämä oli hurja, mutta varteen otettava ehdotus. Tästä voisi syntyä tervettä kilpailuasetelmaa kahden kentän välille. On pohdittu, että talvisodankin menestys perustui ”talvisodan hengen” sijaan pitkälti eri joukko-osastojen keskinäiseen kilpailuun, sillä yksi osasto koottiin yhdeltä kylältä tai alueelta. Haluttiin olla naapurikylää parempi. Molemmissa lienee totuus. Nokian kristittyjen Palloilijoiden hengen lisäksi päädyimme tähän kilpa-asetelmaan. Maalin suulle asteli Ville ”Mannerheimin linja” Niemi.

 

16.09 – vihollinen iskee

 

Voi herranen aika, että me hävisimme tämän taiston. Siis me -87 ja aiemmin syntyneet. Peli oli todella tasainen. Ennakkoon olimme huolissamme junioreiden puolustuspelistä, mutta se näytti kestävän. Kuin elokuvan käsikirjoituksesta, suurin virhe sattuikin kentän kokeneimmalle ja vieläpä kapteenille Jaakko Vallille, jonka nimeä en haluaisi tässä erikseen mainita. Turvallisuussyistä. Maalin kulmalla kapteeni pelästyi lähelle osunutta kranaattia ja huitaisi pallon rystyllä omaan maaliin. Hän yritti ilmeisesti huitaista pallon pois vihollisen ulottuvilta maalin taakse. Ketään ei tässä lähdetä syyttelemään, mutta kutsu käy sotaoikeuteen.

 

Pelissä mentiin maaleitta aina kolmannen erän ensihetkille asti, jolloin vihollinen iski toistamiseen. Maalinsuulla Mannerheimin linja kesti niin hyvin kuin kestää voi. Ville Niemi pelasi erinomaisesti ja piti KrP:n iskuetäisyydellä. Ja sieltä iskettiinkin. 1-2 kavennuksesta vastasi juniorikentän Tuomas Töyrylä (2+0) ajassa 34.48. Syöttäjäksi merkittiin KrP:n junioreista ensimmäistä kertaa miesten peleihin nostettu Roni Luojus (0+1). Kolmannen erän yhdeksännellä minuutilla LeTo iski 3-1 johtoon komealla sivalluksella. Kolmas maali konkarikentän piikkiin.

 

Lopussa yritettiin ilman maalivahtia. Esiin astui jälleen Tuomas Töyrylä, mies, jonka harteille on poissaolojen myötä kasattu rinkkakaupalla odotuksia (jos et tiennyt, niin tiedät nyt). Tuomas iski KrP:n puoli minuuttia ennen loppua maalin päähän. Tasoitusta haettiin ennen näkemättömällä innolla ja pallo saatiin vielä viimeisellä sekunnilla LeTon maalialueelle, mutta ei. Ei niin ei. Tappio. Juniorikenttä +2, konkarikenttä -3. Saanen sanoa, että tässä nyt oli vain epäonnea.

 

Klo 17.00 – ankarat rauhanehdot

 

Nyt ollaan tukalassa tilanteessa. KrP II on kahden pisteen päässä paikasta, josta ei tipu suoraan 5-divisioonaan. Positiivista on se, että tulevat 6 peliä ovat vastustajia ”helpommasta” päästä. Kaikki on aivan varmasti mahdollista, niin tippuminen kuin säilyminen. Peli-ilme oli viikonloppuna loistava. Valitettavasti viime aikoina on esiintynyt myös rintamakarkuruutta, mikä toki hankalassa tilanteessa on ymmärrettävää.

 

Raportin alussa mainitsemani Eero joutui jatkosodan lopulla venäläisten vangiksi. Ankarissa olosuhteissa meinasi toivo mennä ja luovutus täyttää sielun. Nälkä ja kylmyys piinasivat. Eero pysyi vankileirillä hengissä varastamalla joskus perunaa pellolta. Kerran hän imeskeli päiväkausia löytämäänsä lehmän lapaluuta. Toivo oli mennä. Sitten hänen katseensa osui lattialla lojuneeseen paperinpalaan, jossa oli Raamatun sanat: ”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset ja rukouksessa kestävät”. Eero selvisi ja pääsi palaamaan kotiin Lapualle.

Rohkaiskaamme toisiamme vielä kerran. Minä uskon huomiseen.

 

  • Late

 

1 Jounin vyölaukku: Ikaalisten ostoskeskuksen kenkien alla nariseva lattia

2 Jounin vyölaukkua: maalintekoropleemit

3 Jounin vyölaukkua: jatkuva, ainainen sekä toistuva häviäminen ☹

 

1 Jounin tuuletus: pistepörssi on jälleen helppo päivittää

2 Jounin tuuletusta: juniorikenttä

3 Jounin tuuletusta: maalivahtipeli

 

Joukkueen pistepörssi

 

  1. #33 Markus Lätti 6+8 = 14
  2. #11 Pekka Antinmaa 9+4 = 13
  3. #17 Perttu Mäkelä 4+6 = 10
  4. #22 Tuomas Töyrylä 8+3 = 11
  5. #29 Mikko Kinnunen 2+5 = 7
  6. #14 Olli Pusa 3+3 = 6
  7. #25 Lauri Hietala 1+4 = 5
  8. #91 Roni Luojus 2+2 = 4
  9. #18 Ossi Mäkinen 2+1 = 3
  10. #20 Juho Lehtonen 2+1 = 3
  11. #39 Pasto Edwin 2+1 = 3
  12. #12 #39 Jaakko Valli 2+1 = 3
  13. #38 Tatu Heinola 1+2 = 3
  14. #32 Juho Väinölä 1+2 = 3
  15. #15 Jani Vilenius 1+1 = 2
  16. # Jarkko Järvinen 1+1 = 2
  17. #67 Korpela Arttu 1+0 = 1

KrP II luovi Luopioisten lauantaissa vastatuulessa

Maalivahdit ovat erikoista sakkia. Kun Miikka Kiprusoff lähti NHL:ään, hän ei suostunut ottamaan käyttöönsä kännykkää Amerikan uran alkuvaiheessa. Hän halusi pysytellä omassa rauhassaan. Monella maalivahdilla on omat alkurituaalinsa. Täytyy koskettaa mailalla molempia tolppia, pukea varusteet tietyssä järjestyksessä, laulaa suihkussa aamulla sama laulu, kävellä takaperin eteisestä ulos ja niin edelleen. Meidän maalivahdeista vähintään 2/3 on erikoista sakkia. Veräjänvartioista nuorimmainen Ilmari Hietala juo turnauksen jälkeen vilvoittavan oluen sijaan 0,685 litran energiajuoman ja hörppii uruguaylaiseen tapaan nisun kanssa etelä-amerikkalaista matea. Tällä hetkellä hän äänittää askeleen ääniä kokkolalaisessa teollisuushallissa ja joogaa torstaisin värikkäissä sukissaan liikuntasalin lattialla yhdessä naisten kanssa. Keskimmäinen maalivahti/laitahyökkääjä Emil Alander kyllästyi löylyn heittämiseen puolentoista litran pullolla, pakkasi mukaansa Nivean kosteusvoidetta ja hiusvahaa ja muutti Thaimaahan. Kahdeksannestatoista kerroksesta hän katselee Bangkokin valoja itseään rasvaillen. Onneksi puolustajamme Juho Lehtonen lähti viemään Emilille kausimaksua, jonka kirjanpitäjämies kuitenkin repi huhujen mukaan kappaleiksi. Vanhin veräjänvartijoistamme asuu Nokialla, kannattaa Tapparaa ja haaveilee Tarja Turusesta. Tässä lienee tarpeeksi infoa.

 

Maalivahdin pelipaikka on henkisesti haastavin. Ehkä siksi maalivahdeillamme on omat tapansa rentoutua. Mate ja sotapelit, itsensä rasvaaminen ja hieronta sekä vanhimman molarin tapa tehdä päivittäin 50 leukaa ja 100 vatsalihasta Nightwishin tahdissa auttavat pääkopan kasassa pysymisessä. Maalivahdit nousivat jälleen otsikoihin kauden toisessa turnauksessamme.

 

Peleihin täytyi herätä seitsemän jälkeen, sillä joku on päättänyt perustaa urheiluseuran Luopioisiin. Kyseessä oli viimeinen Luopioisten Luja-Lukko areenalla pelattava turnaus, sillä ensi kaudesta Sb Luja muuttaa Pälkäneelle rakennettavaan uuteen halliin. Tämä ei mieltämme jää painamaan, sillä Luja-Lukko areena ei ollut standardieni mukainen. Pukuhuoneen vieressä oli kaksi suihkukoppia, jotka täyttyivät polvia myöten vedestä. Kentällä seinät olivat jälleen liian lähellä laitoja.  Musiikki pelien välissä oli tarmokasta syrjäseudulle ominaista raskasta rock’n’roll musiikkia, joka pidemmän päälle kävi raskaaksi. Iso kiitos lähtee sen sijaan kohtuuhintaiselle välipalakioskille.

 

Ensimmäinen vastustaja, eli kotijoukkue Luja ei myöskään ollut standardieni mukainen. Se oli liian hyvä. Joukkue pelasi fyysistä sääntöjen rajamailla kulkevaa peliä ja oli sen lisäksi taitava porukka, joka noudatti saksalaisen tarkasti valmentajansa pelisuunnitelmaa. Tästäkin huolimatta täysin ilman suunnitelmia pelaava joukkueemme pysyi hienosti mukana. Ei vähiten sarjan urheilullisimman ja lahjakkaimman maalivahtimme Ville Niemen ansiosta. Niemi piti torjunnoillaan KrP:n mukana pelissä ja ensimmäisessä erässä ei kirjattu kuin yksi maali vastustajalle. KrP sai maalitilin auki vasta toisen erän viimeisellä minuutilla, kun kauden ensimmäistä otteluaan pelannut Ossi Mäkinen (1+0) osui Mikko Kinnusen (0+2) heittämään lehmänkaareen ilmasta kaventaen pelin 1-2:een. Kolmannessa erässä SB Luja alkoi karata. Kinnunen heitti vielä toisen komean syötön (yhtään väheksymättä tuon lahjakkaan pelurin otteita) yrittämällä heittää lättyä minulle, mutta lätty päätyikin Lätille (2+0), joka pisti pyörykän verkkoon. 2-3. Tämän jälkeen hyvin yrittänyt, mutta huonosti viimeistellyt KrP ei enää pysynyt kyydissä. Erinomaisesti torjunut Niemi ei mahtanut maaleille mitään. Ajassa 44.10 Luja laittoi loppulukemiksi 2-5 tyhjään maaliin, jonka voi ehkä hieman laittaa Niemen piikkiin. KrP hävisi, mikä oli monelle tiukka paikka. Hävisimme kolmannen pelin putkeen tai viidennen, jos laskee Suomen Cupin pelit mukaan. Kaikille sen ei olisi pitänyt olla niin suuri asia. Viisi ottelua! Minä ja veljeni olimme sen sijaan pelanneet jo 12 voitotonta ottelua tällä kaudella. Tästä ei pidä vetää johtopäätöksiä. Mukaan mahtuu niin vähämaalisia tiukkoja häviöitä pienellä erolla kuin tasureita, joista olisimme ansainneet voiton. Maalinteko ehkä hieman on tökkinyt, mutta me emme kannakaan siitä päävastuuta.

 

Toisessa pelissä nähtiin kummallinen maalivahtiepisodi, kun pelaajavalmentajamme päätti jo 2-2 tilanteessa toisen erän alkupuolella komentaa vaihtovuorossa olleen kokeneen Ville Niemen lämmittelemään. Kyllä, Ilmari Hietalan taakse oli päässyt kaksi maalia ensimmäisessä erässä ja KrP johti peliä ensimmäisen erän viime sekunneille asti, kunnes Soittorasia II tasoitti pelin ajassa 14.53. Toinen erä eteni tasaisessa väännössä, mutta edelleen KrP-leiriltä puuttui tietty terävyys tekemisestä. Sr II meni 3-2 johtoon toisen erän kahdeksannella minuutilla. Jouni reagoi ja vaihtoi maalivahdin. Vastaavaa en ole tällä sarjatasolla ennen todistanut ja olin tietenkin pöyristynyt, kun Kokkolasta junalla Tampereelle matkustanut, kerrostalossaan hissillä yläkerroksista alas matkannut, Tampereella oveltaan autolle kävellyt ja Tampereelta Luopioisiin yhden pelin pelaamaan autolla kuljetettu pikkuveljeni vaihdettiin selittämättömien käänteiden jälkeen pois maalinsuulta kolmen päästetyn takaiskun myötä. Yritin näyttää niin hapanta naamaa kuin pystyin. Pidin huolta, etten hymyillyt koko pelin aikana enkä sen jälkeen. Vasta Luopioisten erinomaisessa lounasravintola Liekissä hymyilin, kun Ilmari otti niin paljon omenakaurapaistosta. Jonkun huutaessa ”Late, pelaa nyt!”, tiuskin vain takaisin ”ihan sama”. Olin kuin 6-vuotias. Mökötin. Tottakai.  Ajatelkaa, jos rakkaalle lapsellenne tehtäisiin samalla tavalla. Minulla ei ole lasta. Minulla on pikkuveli Ilmari, joka osasi 4-vuotiaana luetella yli puolet maailman pääkaupungeista ja laulaa Maamme-laulun ennen kuin osasi puhua. Kerran ehkä noin 7-vuotiaan tienoilla hän tuli ilmoittamaan, että Itä-Timor on itsenäistynyt. Hain 5-vuotiasta veljeäni tarhasta sinisellä pulkalla, jonka päällä oli porontalja. Ilmari haettiin ryhmästä nimeltä Timoteit. Ihmettelimme usein, miksi vauvojen osastolle oli annettu nimi ”Nokkoset”. Ei mielestämme sopinut pikkulapsille.

 

Ensimmäisessä erässä KrP meni johtoon Mikko Kinnusen (1+0) ja Juho Lehtosen (1+0) maaleilla. Vastustaja loi jatkuvasti vaarallisia maalintekopaikkoja. Joukkueen onneksi Ilmari päästi taakseen vain kolme maalia pelin puoleen väliin saakka. Tässä vaiheessa Ville joutui hyppäämään askiin vaikeassa paikassa, mutta hoiti homman ammattimaisesti. KrP II onnistui tasoittamaan pelin kolmannen erän kuudennella minuutilla, kun Ossi Mäkinen (1+0) osui toisessakin ottelussa pirteästi joukkueen 3vs.3 peleissä esiintyneen Lempäälän Lätin (0+2) syötöstä. Joukkueen maalinteko tökki kuitenkin jälleen kerran. Viimeisen erän loppupuolella oli vielä muutama huippu paikka, mutta esimerkiksi juuri kehuttu Lätti ei saanut palloa läpiajosta maaliin vaan vei sen maalin taakse. Tolpatkin kolisivat. Niemi piti nollat ja pistetili saatiin avattua.

 

Lopuksi haluan lähettää rakkaat terveiset joukkueemme monipuolisimmalle pelimiehelle Emil Alanderille Thaimaahan. Toivottavasti löydät jonkun hieromaan sinua! Sitähän sinä aina kyselet ja sieltä sellainen ilmeisesti saattaisi hyvinkin löytyä. Vai lensikö Juho paikanpäälle tätä varten?

 

Ps. Minun ja Ilmarin voittotili on avattu! Haimme Spiral-sarjasta 6-4 voiton. Samalla selvisi, mitä voittaminen vaatii. Voittamisen resepti: Yksi mies tekee tehot 4+1 (Kiitos Janne Piiroinen), maalivahti pelaa erinomaisen pelin, vastustaja on huonompi ja peliin lähdetään mailaa puristamatta, mutta mailaa puristaen. Tätä reseptiä ja voittamisen kulttuuria lähdemme levittämään Nokian KrP II:een tulevana lauantaina Kaukajärven turnauksessa.

 

1 Jounin vyölaukku:           hallit, jotka eivät ole standardieni mukaisia

2 Jounin vyölaukkua:          maalinteko tökkii – Pekka ja Pertsa, miksi kaksi kaljua on pistepörssin kärjessä noin kirkkaasti!?

3 Jounin vyölaukkua:          maalivahtiepisodi

 

1 Jounin tuuletus:               välipalakioski

2 Jounin tuuletusta:            maalinteko tökkii, joten joukkueen sisäisen pistepörssin ylläpitäminen on helppoa

3 Jounin tuuletusta:            Jouni antaa aina aihetta vyölaukkuihin ja tuuletuksiin! Kiitos coach!

  • Late

 

Joukkueen pistepörssi

 

  1. #33 Markus Lätti 4+4 = 8
  2. #29 Mikki Kinnunen 2+5 = 7
  3. #22 Tuomas Töyrylä 3+0 = 3
  4. #11 Pekka Antinmaa 2+1 = 3
  5. #18 Ossi Mäkinen 2+0 = 2
  6. #32 Juho Väinölä 0+2 = 2
  7. #25 Lauri Hietala 1+0 = 1
  8. #20 Juho Lehtonen 1+0 = 1
  9. #15 Jani Vilenius 0+1 = 1
  10. # Jarkko Järvinen 0+1 = 1
  11. #39 Edwin Pasto 0+1 = 1
  12. #27 Ville Niemi 0+1 = 1

Karvaita tappioita ja sokeria suupielissä – KrP II aloitti kautensa

”Meillä on vaimon kanssa hääpäivä.” ”Olen häämatkalla.” ”Olen Nizzassa.” ”Ei pysty kahta iltaa oleen kotoa pois.” ”Oon kipee, köh köh.” ”Iltavuoro.” ”Aamuvuoro.” ”Kalassa.” ”Kalassa.” ”Kalassa.” Ja sokerina pohjalla: ”Meille tulee vieraita”. Nämä ovat kaikki todellisia Nokian KrP II:ssa käytettyjä syitä poissaoloille. Yksi mies on käyttänyt huomaamattaan kaksi kertaa häämatkakortin. Joukkueessamme on myös yksi todellinen kalamies. Yhdellä puolustajista vieraat jäivät kylään ilmeisesti pidemmäksi aikaa, sillä miestä ei ole näkynyt pariin vuoteen. No, tätä on 4-divari. Se on hieman kuin pelaisi Mestistä. Pelataan tosissaan, mutta siitä maksetaan huonosti ja samalla joutuu käymään töissä. Ensimmäiseen turnaukseen lähdettiin siipirikkoisena. Kolme neljästä vakipuolustajasta oli sirkuksessa, Ranskassa tai toipumassa hampurilaisesta lomasta.

 

Lähtökohdat kauteen ovat jälleen suuren suuri kysymysmerkki. Edelliskausi päättyi upeasti viiden ottelun voittoputkeen. Kaiken kukkuraksi teimme viimeisessä pelissä upean viikinkimäisen ryöstöretken Ikaalisiin, jossa IkU:lle sarjapaikan säilymisen kannalta merkityksellistä peliä oli seuraamassa 30–50 katsojaa. Voi myös olla, että Nokian Kristityt Palloilijat 2 nelosdivisioonasta ylipäänsä vetää yleisöä lehtereille. Päätöspeli oli ikimuistoinen. Joukkueen karju ja kapteeni Jaakko Valli suoritti häikäisevän härkämäisen Shefki Kuqimaisen nousun kuljettaen palloa omasta päästä vastustajan maalinkulmalle pelaajien sinkoillessa suuren miehen tieltä kentän pintaan kuin roomalaiset Obelixin edestä. Jaska laittoi pelin tasoihin alle minuutti ennen päätössummeria. IkU:n oli haettava voittoa ja otti maalivahdin pois. Yksi IkUlainen otti pallon käteensä kesken pelin väittäen sen olevan rikki, mutta sekään ei auttanut. Käsi hakattiin turraksi ja KrP II laittoi pallon tyhjään maaliin ja yleisö kävi kuumana. Eräät noin 6-vuotiaat katsojat huusivat, että maalimme olivat rumia. He olivat pilkanneet meitä jo pitkin peliä. Siitäs saitte nassikat! Hahahaa! Meinasin kysyä, nähdäänkö ulkona p*****e, mutta maltoin mieleni.

 

Kausi 2017–2018 aloitettiin kokeilemalla Suomen Cupia ensimmäistä kertaa. KrP 2:n cup-historian ensimmäisen maalin Turussa pelatuissa otteluissa teki Pekka Antinmaa. Sitten kävimme syömässä, oluella, kahvilla ja munkilla. Tie mutkitteli, aurinko paistoi heinikkoon ja kieleni lipoi sokeria huulilta. Vahvat hirret lepäsivät toistensa päällä luoden arvokasta tunnelmaa sota-aikaiseen kahvilarakennukseen. Kuului puheen sorinaa ja naurua. Lusikat kilahtelivat astioihin. Vanha pariskunta pahoitteli rikkoutunutta posliinikuppia. Lattialankut narisivat. Unohduin, uppouduin. Tämän vuoksi olen jatkanut pelaamista yli vaikeiden hetkien, ajattelin.

 

Ja Ideaparkiin! Siellä alkoi 4-divarikautemme. Kenttä oli hyvä ja hyvänä puolena koin myös Ideaparkin kauppakäytävän läheisyyden, joka saattaa houkutella paikalle kykyjenetsijöitä tai tulevan vaimon. Ympäristö oli kuitenkin järkyttävän meluisa ja kenttä ei ollut standardieni mukainen. Katsomon vieressä oli 30cm päässä kentästä terävä seinän kulma ja joka puolella metallitolppia puolen metrin päässä kentästä. Miten olisi jonkinlaiset pehmusteet? Niitä usein tarvitaan, ainakin meidän peleissä. Pisteet komeasta tulostaulusta, joka ei kuitenkaan näkynyt katsomoon. Kerta toisensa jälkeen katsojat kyselivät toisiltaan tilannetta, mikä kertoo myös sarjatason herättämästä kiinnostuksesta.

 

Niin joo peliin! Raporttihan on jo melkein puolessa välissä! Pelistä tulikin melkoinen tulitus. Vastassa oli entinen tuttu reenivastuksemme Showtime. Jostain syystä yksikään joukkue ei halua jatkaa kanssamme pelailua yhden kauden jälkeen. Tänä vuonna olemme yksin. Peliin vahvistukseksi otimme toisen maalivahtimme Ville Niemen kenttäpelaajaksi sekä valmentajavelhomme Jouni Yli-Korpelan pojan Juuso Yli-Korpelan tekemään debyyttiä miesten tasolla. Showtime meni koko ajan askeleen edellä siipirikkoista KrP:tä vastaan, mutta joukkue pysytteli kannoilla. Kahden erän jälkeen peli oli 5-5 ja KrP hyvin mukana pelissä. Tässä vaiheessa valmentajavelhomme sanoi ”hokkus pokkus, filiokkus” pyöräyttäen taikasauvallaan ketjupalettia. 6 minuuttia 18 sekuntia myöhemmin Showtime johtikin peliä 9-5, kuin taian iskusta. Maalivahti Ilmari Hietala pääsi nauttimaan hyvin läheltä taianomaisesta hetkestä ja sai katsoa, kuinka pallo iskettiin kerta toisensa jälkeen tyhjään maaliin kahdentoista poikkisyötön jälkeen. Aivan kuin KrP:n pelaajilla olisi ollut mailat väärinpäin, kengät eri jaloissa ja aivot pukuhuoneen kolmella naulakolla (naulakoita oli suhteettoman vähän).

 

Tuomarilla kävi sääliksi. KrP sai kahden miehen ylivoiman ja kukapa muukaan muka kuin joukkueen komein raporttien kirjoittaja Lauri Hietala (1+0) kavensi ottelun lukemiin 6-9. Parivaljakkona säväytellyt Mikko Kinnunen (1+2) ja Markus Lätti (3+2) juonivat pian jo 7-9 kavennuksen. Tekipä Markus vaatimattomat tehot, onneksi penkitettiin viimeiselle minuutille. Ei vaisinkaan. Mikäli lupaavat ennusmerkit pitävät paikkansa, Lätti on pelaamassa elämänsä kauden. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ajassa 43.15 kautensa ensimmäistä kertaa kentällä aloittanut Ville Niemi (0+1) laittoi elämänsä syötön laidasta vastustajan maalinkulmalle, josta Pekka Antinmaa (2+1) ohjasi KrP:n maalin päähän. Pöytäkirjassa on väärä syöttäjä ja väärä maalintekijä. Vajaat kolme minuuttia ennen täyttä aikaa Showtime karkasi jälleen 10-8 johtoon. KrP onnistui vielä ilman maalivahtia, mutta siihen päättyi hurlumhei. Lukemat 9-10.

 

Toisesta pelistä LeTo:a vastaan ei jäänyt juuri kerrottavaa. Eikä peleistämme yleensäkään jää. Siksi keskityn monesti sivuseikkoihin. Positiivisena voidaan pitää sitä, että päästetyt maalit onnistuttiin vähentämään puoleen. LeTo ei todellakaan ollut erityisen hyvä. KrP II puolestaan ei missään nimessä ollut erityisen hyvä. Mutta hei! KrP II johti ottelua 1-0! Urheilullisesti ja älyllisesti lahjakkain pelaajamme Tuomas Töyrylä (1+0) tykitti KrP:n johtoon ottelun kolmannella minuutilla hyvän ystävänsä ja tutun pelikaverinsa Juho Väinölän (0+1) syötöstä. Tämän jälkeen valmentajavelhomme ei sanonut taikasanoja, mutta silti vastustaja teki seuraavat viisi maalia. Voisiko sanoa, että maalinteko ja ylivoima takkusivat, sillä LeTo otti viisi rangaistusta, joista Nokia rankaisi nolla kertaa. Lätin mukaan sarjatilanne ei ole enää omissa käsissä. No, mutta ei muuta kuin seuraavaan kertaan! Mielelläni jatkaisin rakasta harrastustani tulevaisuudessa myös voittojen parissa, sillä olen pelannut tänä syksynä kolmea eri sarjaa 11 peliä, joista tuloksena on nolla voittoa, kaksi tasapeliä ja yhdeksän häviötä. Ps. vika ei ole minussa.

 

Hyvät naiset ja herrat, Jounin vyölaukut ja tuuletukset olkaa hyvä

 

1 Jounin vyölaukku: viisikkopuolustus

2 Jounin vyölaukkua: Poissaolot

3 Jounin vyölaukkua: Hokkus pokkus, filiokkus

 

1 Jounin tuuletus: Hokkus pokkus, filiokkus ja valmentajamme intohimo joukkueen tekemiseen

2 Jounin tuuletusta: Konkari parivaljakko Mikko Kinnunen ja Markus Lätti

3 Jounin tuuletusta: Lätin tarjoama Turun kierros Aurajoelta Ruissaloon – ah kuinka sielu lepäsi ja sokeri suli suuhuni

 

  • Late

 

Joukkueen pistepörssi

 

  1. #33 Markus Lätti 3+2 = 5
  2. #29 Mikki Kinnunen 1+3 = 4
  3. #22 Tuomas Töyrylä 3+0 = 3
  4. #11 Pekka Antinmaa 2+1 = 3
  5. #32 Juho Väinölä 0+2 = 2
  6. #25 Lauri Hietala 1+0 = 1
  7. #15 Jani Vilenius 0+1 = 1
  8. #27 Ville Niemi 0+1 = 1

 

KrP II rymistelee kovassa kevätkunnossa

KrP II rymistelee kovassa kevätkunnossa

Aloitetaan jossittelulla. Jos pelejä olisi pari enemmän, KrP II:lla olisi hyvät mahdollisuudet nousukarsintoihin. Kunto on ajoitettu keväälle, mutta aivan Karri Kivi-kevääseen KrP ei kykene, sillä voittoputki alkoi hitusen liian myöhään. Tärkein, eli sarjapaikka 4-divisioonassa varmistui Ylöjärvellä. Tavoite ei siis ole kuitenkaan täyttymässä, sillä karsintoihin kummassakaan päässä sarjataulukkoa KrP II ei tule pääsemään.

KrP II tarvitsi yhden voiton jäljellä olleista neljästä pelistä varmistaakseen paikan nelosessa. Ensimmäisessä pelissä Warriors IV piti Jounia jännityksessä pitkään. Hätähousut kirosivat jo 34 sekunnin jälkeen, kun pallo pölähti helpohkosti KrP-maalivahti Ilmarin etukulmasta verkkoon. Hätähousut eivät kuitenkaan ole ne mukavimmat eivätkä muodikkaimmat housut, toisin kuin Southpolen lökäpöksyt. No, se on toinen tarina. Ilmari otti tilanteen rauhallisesti. Pelin jälkeen hän sanoi, että ei sitä nyt heti pelin alussa valmiina ole. Näinhän se on. Kyllä sitä ehtii. Ehtii ehtii, sillä Ilmari ei päästänyt taaksensa enää yhtäkään maalia.

Ensimmäisen erän jälkeen KrP II johti niukasti 2-1. Hienoinen hermoilu vaihtopenkillä jatkui, vaikka homma oli niin sanotusti sormikkaassa ja sormikkaatkin tallella. *Tirsk* Seuraavaa maalia saatiin odottaa 28 minuuttia! Sain muuten juuri karvanuppiini, eikun kurvinnappiini, siis korvatappiin…käyvynnuppiin.. kyrsänpappiin..karvantuppiin.. korvanappiin!! tiedon, että pääkaupunkiseudun 4-divisioonassa oltiin pelattu 0-0 päättynyt ottelu ystävyysjoukkueemme Otaniemen Jyllääjät 2:n toimesta! Tämä liene harvinaista kuin kala Saharassa. Toisaalta voihan joku dromedaarikaveri ottaa kalaa evääksi. Tai en tiedä, kai sekin on aika harvinaista. No, se lienee sivuseikka.

Sitten alkoi tapahtua! Kiitos Olli Pusan, joka asteli jäähylle syystä ”rike maalintekotilanteessa”.  Kyllä vain! Siitä seurasi rangaistuslaukaus. Hätähousuton Ilmari tuli reilusti vastaan, jolloin hätähousut hätääntyivät jälleen vaihtopenkillä. Hälläväliä heistä, vastustaja harhautti oikealle, jolloin Ilmari venytti itsensä niiiiiiin pitkäksi kuin ikuna pääsee ja torjui rangaistuslaukauksen! Ilmari otti maskin pois. Se paljasti niiiiiiin pitkät hiukset kuin ikinä voisi kuvitella. Tuuletus oli jääkiekosta tuttu: askel eteen molemmat polvet koukistuen ja yhden käden näyttävä tuuletusliike eestaas

Tämän jälkeen alkoi KrP-historian legendaarisin alivoima, jolla Lauri Hietala (1+0) teki seurahistoriaa. Kyllä, tiedän, että kirjoitin Laurin tehneen seurahistoriaa myös kuukausi sitten samaisella kentällä Ylöjärven palloiluhallissa. En toki tahtoisi korostaa omia pelisuorituksiani liikaa, mutta minkäs sille voi, jos tekee jatkuvasti seurahistoriaa. Alivoima. Ilmari (0+1) saa pallon haltuunsa ja saa avata pelin rauhassa. Pieni ranneliike ja syöttö veljelle Laurille maalivahdin alueen vierustalle. Lauri näkee vastustajan maalia kohti säntäävän Edwin Paston ja tavoittelee tätä pitkällä määrämittaisella keskityksellä. HÖRPS! Whouuumm ja pallo maalissa! On tehty seurahistoriaa. KrP II:n historian kauimpaa tehty maali. Eikä tyhjään maaliin! Maalivahti keskittyi pitkänhuiskean Edwinin läpiajoyritykseen, eikä ilmeisesti nähnyt mihin pallo tulee. Samassa hätäkässä Warriors-pakki jyräsi oman maalivahtinsa. Hietalan keskitys pompahteli suoraan verkkoon. Hietalalle syöttöpiste.

KrP II teki samalla alivoimalla vielä kaksi maalia! Niistä vastasivat Edwin ja Jarkko (oikeasti Emil? Siis ei Jarkko ole Emil, vaan maali, siis maalin tekijä, kai). Samalla ahkerasti vikkelöineet Järvisen Jarkko ja Alanderin Emil saivat palkinnon uurastukselleen. 4-1 KrP:lle.

Oli siinä Olli Pusalla ihmettelemistä, kun asteli jäähyboksista takaisin kentälle.

 

KrP II pääsi lähtemään toiseen peliin paineetta, divaripaikka takataskussa ja Jounin mieli rauhoitettuna. Vastassa oli ei A-, ei B-, ei C- vaan D-Kone. Tässä välissä otteluraportin teko keskeytyi minulta viikoksi tai kahdeksi. En muista ajankulua. Siinä nyt oli vähän kaikenlaista. Jäin työttömäksi, alkoi kevät, kelloja siirrettiin, tein pätkätöitä, Ilves on voittanut Tapparan kolme kertaa puolivälierissä, olin Hakametsässä, ps4 ohjaimeni hajosi, kuntavaalien mainostaminen alkoi ja kauppoihin ilmestyi Chili-sisukaramellia sekä pätkisjäätelöä. Yritän nyt silti muistella.

KrP II pelasi hyvällä svengillä. Joo, sen muistan. Huumori oli iso osa tätä peliä. Lähtökohtaisesti vaikea vastustaja D-Kone oli hämmentynyt, kun KrP II heitti huulta hymy huulilla pelaten samalla kovaa, mutta rehdisti. No okei, on siellä näköjään jäähylläkin käyty.  D-Kone muuten jahtasi vielä nousukarsijan paikkaa! Hahah, ei ihme, että siellä oli naama jos toinen kuin kuiva juustosarvi. Maalinteon aloitti kapteeni Jaakko Valli 1+0) Antinmaan Pekan (1+1) syötöstä vasta ensimmäisen erän viimeisellä minuutilla. Toisessa erässä vichypullo sitten purskahti oikein kunnolla. D-kone aloitti, mutta Hietala täräytti KrP:n jälleen johtoon tekemättä kuitenkaan mitään seuraennätystä, joten ei mainita maalista sen enempää. (Hietala sai syötön pakkikaveriltaan Lehtosen Juholta, lähti jälleen karismaattisin askelin kohti vastustajan päätyä ja paiskautti järeän ranteen aivan sinne kattorakenteisiin)

Juuri muita maaleja en nyt muista. Kas, D-Konehan otti sitten kuskin paikan! Joo näin se oli. Ohhoh joo. Toisessa erässä Kone latoi lukemat 4-2:een. Mutta jukraviäte, kuinka hyvin KrP II pelasikaan kolmannen erän. Kunniamaininta maalivahti Ville Niemelle. Tuo joukkueemme urheilullisin, kurinalaisin, hyväkäytöksisin, tennisammattilaisin, selväjärkisin, kolmanneksi nokialaisin, oululaisin, kreikkalaispatsaisin, jalkaisin, keväisin ja kissamaisin pelaaja loisti otteillaan. D-Kone kyllä hyökkäsi vauhdikkaasti ja laukoi hyvin, mutta uskomattomilla reaktioilla Ville hiljensi D-Koneen. Tässä auttoivat toki oikein kunnon Säkkijärven polkkaan innostuneet kenttäpelaajat. KrP painoi neljällä maalilla lukemat 7-5:een. Erässä tehoilivat mm. Mikko ”KrP:n Datsjuk” ”kuulemma” Kinnunen (1+1) ja rangaistuslaukauksesta Perttu Mäkelä (1+0).

Lauantaina on luvassa kauden päätös! Tämän jälkeen toimitus raportoi vielä kaikenlaisia ajatuksia lajin parista ennen kesälomille löntystelyä.

  • Late

Kolme Jounin vyölaukkua       Raportin kirjoittajan vastuuntunto

Kaksi Jounin vyölaukkua          Hätähousut

Yksi Jounin vyölaukku              Päähän nouseva voittoputki

 

Kolme kahvia patukalla:           Seurahistoriaa

Kaksi kahvia patukalla:             Ilmarin RL torjunta ja siitä seurannut kolmen maalin alivoima – varmistus 4-divarissa säilymiseen

Yksi kahvi patukalla:                  Ville Niemi ja aina niin säkenöivät otteet

Joukkueen pistepörssi 16 pelin jälkeen

  1. #29 Kinnunen Mikko 7+15 = 22
  2. #17 Mäkelä Perttu 9+6 = 15
  3. #11 Antinmaa Pekka 11+3 = 14
  4. #15 Vilenius Jani 2+9 = 11
  5. #23 Valli Jaakko 4+6 = 10
  6. #18 Mäkinen Ossi 6+2 = 8
  7. #20 Lehtonen Juho 2+6 = 8
  8. #22 Töyrylä Tuomas 6+1 = 7
  9. #33 Lätti Markus 4+3 = 7
  10. #32 Väinölä Juho 4+2 = 6
  11. #31 Pasto Edwin 5+0 = 5
  12. #19 Alander Emil 3+2 = 5
  13. #25 Hietala Lauri 3+1 = 4
  14. #35 Järvinen Jarkko 2+2 = 4
  15. #30 Kuusirinne Jussi 2+1 = 3
  16. #14 Pusa Olli 1+1 = 2
  17. #1 Niemi Ville (MV) 0+1 = 1
  18. #10 Yli-korpela Jouni 0+1 = 1
  19. #26 Heinola Tatu 0+1 = 1
  20. #3 Hietala Ilmari (MV) 0+1 = 1
  21. #26 Paavonen Ramses

 

KrP II tukevoitumassa keskikastiin

KrP II tarrautui tukevasti keskikastiin

 

Ikaalisten liikuntahallilta haetut kaksi voittoa tukevoittivat KrP II:n sarjapaikkaa 4-divisioonassa. Eroa ensimmäiseen tippujaan on nyt 7 pistettä. Pelejä on jäljellä neljä. Sikarin voi jo melkein sytyttää – ainakin käydä ostamassa jo valmiiksi povitaskuun. KrP II:n meno on kaikin puolin nousujohteista (sänkypotilaaksi ajautunutta valmentajaa lukuun ottamatta). Ensinnäkin pisteitä ropisee mukavasti pallokassiin. Positiivista tilannetta kuvaa hyvin se, että kaksi joukkueen jäsentä oli viikonlopun peleistä poissa abiristeilyn vuoksi. Ehei, ei valvojana vaan aivan aitona n. 18-vuotiaana abiristeilijänä. Joukkue on saanut nuorta voimaa riveihinsä. Heidän lisäkseen junioriyhteistyö on viimeinkin tuottanut hedelmää ja KrP:n junioriorganisaatiosta on nostettu 4-divisioonan edustusjoukkueeseen muutama timantti hiottavaksi. Ikaalisissa tätä osastoa edustivat Edwin ja Ramses. Lisäksi KrP II aloitti livelähetykset ja kuulemien mukaan Ikaalisten pelejä seurasi livenä ainakin yksi katsoja, nimittäin joukkueen valmentaja Jouni Yli-Korpela.  Tuo suurten intohimojen mies näet lähti eräistä harjoituksista mahtipontisesti paareilla. Häntä varten avattiin kokonainen hallin seinä, jotta mies saatiin ulos. Valmentajamme vetää leveellä.

 

Lauantain pelipäivä meni sen verran hienosti, että Tampereen illassa kuului huutoja ”kolmoseen!” kolmoseen!”. Hurmos oli käsin kosketeltavaa, kun voitto HIP:stä varmistui vihellyksen jälkeen. HIP-peliä ennen pelattiin kuitenkin eri hassu ottelu Sc Weikkoja vastaan. KrP:n nousujohteinen maine ei ilmeisesti ollut kantautunut Ikaalisiin asti, sillä katsomo tyhjentyi juuri ennen otteluamme. Tähtäimessä oli saada nuorelle (ainakin maalivahti-iässä laskettuna) maalivahdillemme Ilmari Hietalalle ensimmäinen voitto 4-divisioonassa. Aloitimme tämän projektin hienosti. 0-3 takkiin kuudessa minuutissa. Onneksi tässä ottelussa ei vielä livelähetystä ollut, sillä valmentaja olisi saattanut tarvita toisen paarikyydin. Hän tuskin olisi pitänyt näkemästään. No eihän siinä muuta tarvittu kuin oma peli käyntiin sekä Pekka (3+0), joka aloitti KrP:n kirin ajassa 10.01. Tai tarvittiin siihen myös Mikko ”KrP:n Datsjuk” Kinnunen (itsensä lanseeraama lempinimi), joka takoi komeat tehot 2+2 ja jäähyään lukuun ottamatta pelasi loistavan pelin.

 

Toisen erän jälkeen peli oli saatu jo tilanteeseen 5-4. Toisen erän alussa 30-vuotias Perttu Mäkelä (1+4) käynnisti ilotulituksen, jossa viidessä minuutissa tehtiin neljä maalia. Naulan arkkuun löi upealla nousullaan Juho Lehtonen (1+0), joka pamautti pelin 9-5:een. Tässä vaiheessa maalin suulla pelannut Ilmari alkoi jo tuntea voiton kosketuksen hansikkaissaan. Ilmarin iloksi KrP lopetti pelaamisen ja typerät virheet, oman pään kikkailu ja löysä pelaaminen antoivat vastustajalle vielä kolme lisämaalia. Onneksi Edwin Pasto (2+0) osui viimein lukuisista paikoistaan lopussa kahdesti syöttökoneeksi viime aikoina innostautuneen Jani Vileniuksen (0+3) syötöistä ja lopputulokseksi saatiin komeat lukemat 11-8.

 

Tähän mennessä (ilmeisesti kasvatusmielessä) huomattavasti kokemattomampi maalivahti Ilmari oli laitettu pelaamaan jokaisen turnauksen vaikeampi ottelu. Tällä kertaa joukkueen taktiikka, jossa kokeneempi (Ilveksen edustuksessa asti puuhastellut) maalivahti Ville Niemi pelasi ennakkoon hankalamman pelin, osoittautui sopivaksi valinnaksi. Ilmari pelasi viime kaudella 5-divisoonassa ensimmäisen kautensa 15 vuoteen vieden joukkueen vähäisestä kokemuksestaan huolimatta upeasti 5-divisioonan jatkokarsintapeleihin, jonka jälkeen lähti viettämään ansaittua bonusmatkaansa Uruguayhin. Maalivahtitilanteemme onkin mitä mainioin ja muistuttaa Nashville Predatorsin tilannetta. Rosterista löytyy kokenut Pekka Rinne ja alati kehittyvä Juuse Saros. Itse asiassa tilanteemme on Predatorsiakin parempi. Vai löytyykö Nashvillestä kolmosmaalivahti (Emil Alander), joka viilettää kenttäpelaajanakin kuin kotonaan?

 

HIP-peli herätti keskustelua ennen ottelua, sillä joukkueiden välillä oli käyty pienimuotoista sanaharkkaa pitkin kautta. Ensimmäinen erä olikin kuuma ja Krp-leiristäkin kuului sopimatonta huutelua myös allekirjoittaneen häpeäksi. Hyvää ystäväämme Teemu Juholaa syytettiin hyppelystä, johon Juhola vastasi ”minä vain väistin (komealla loikalla)!”. Se oli loistava vastaus. Ei siihen ole enää mitään sanomista. Itse asiassa peli oli lopulta varsin rehtiä kamppailua ja todellinen jännitystrilleri! KrP aloitti tehokkaasti. Kymmenessä minuutissa mentiin 3-0 johtoon 30-vuotiaan Perttu Mäkelän (1+0), Pekka Antinmaan (3+0) ja Edwin Paston (1+0) maaleilla. HitItPussy sai maalihanat auki vasta toisessa erässä. HIP jytisi komeasti päälle aiheuttaen pienikokoisessa kaukalossa hankaluuksia KrP-pelaajille, jotka sortuivat virheisiin. Loistavat laukaukset yllättivät hienosti pelanneen Ville Niemen kolmesti toisen erän aikana. Erän jälkeen tilanne oli 4-3 KrP:lle.

 

Kolmannen erän toisella minuutilla HIP tasoitti pelin 4-4:ään. Näin päätöserästä muodostui ankara taistelu sarjataulukossa vierekkäin porskuttavien joukkueiden välille. Jouni Yli-Korpela seurasi tilannetta jännittyneenä kotisohvalta. Kyllä! Joukkueen edellä mainittu maalivahti, livelähetyksistä vastaava äänimies Ilmari Hietala kuvasi puhelimellaan liikuntahallin puolapuiden päällä istuen pelin suorana Facebook-livelähetyksenä salibandymaailman iloksi kotivastaanottimiin. Jounilla oli kissanpäivät. Sohvalta nousematta hän saattoi seurata rakastamansa seuran äärimmäisen jännittävää ottelua keskeyttäen pelin katsomisen vain kommentoidakseen lähetykseen ohjeita joukkueelle ”porrastakaa hyökkäystä!” tai ”tiivis puolustus!” sekä huutaakseen kotona ”lisää sipsiä!”.

 

Pekka Antinmaa. Upea Pekka Antinmaa. Nopea Pekka Antinmaa. Taitava, sähäkkä, älykäs, salamoiva, periksi antamaton, sisukas, helmeilevä, viipyilevä, tanniininen, savuinen ja ennen kaikkea roteva Pekka Antinmaa. Tuo mies, tuo joukkueemme tehomies, sähkömies, rakennusmies, putkimies, talonmies suuri mahtava erikoismies ratkaisi ottelun läpiajosta viimeistellen hattutempun ajassa 43.04. Penkki tuulettaa! Joukkue tuulettaa! Halli tuulettaa! Pekka Antinmaa tuulettaa! ”Kolmoseen!” ”Kolmoseen!” ”Kolmoseen!”.

 

  • Late

 

Viikonlopun Pekat ja vyölaukut

3 Pekkaa           Pekka (hattutemppu molempiin peleihin!)

2 Pekkaa           30-vuotias Perttu (syntymäpäiväsankari juhli merkkipaalua tehoilla 2+4, mahtava pelimies)

1 Pekka             Mikko Kinnunen (2+5, ok pelimies)

 

3 Jounin vyölaukkua                 pieni parketti (parketilla pelattujen turnausten jälkeen kuuluu aina haukkua omille ja toisten joukkueiden pelikavereille pientä parkettikenttää, mutta totta puhuakseni olemme saaneet parketilta tänä vuonna puolet keräämistämme pisteistä)

2 Jounin vyölaukkua                 hallin ruskeat wc-pöntön istuimet

1 Jounin vyölaukku                    livelähetys puuttui ensimmäisestä pelistä

 

Joukkueen pistepörssi 14 pelin jälkeen

  1. #29 Kinnunen Mikko 6+13 = 19
  2. #17 Mäkelä Perttu 7+6 = 13
  3. #11 Antinmaa Pekka 10+2 = 12
  4. #15 Vilenius Jani 2+8 = 10
  5. #23 Valli Jaakko 3+6 = 9
  6. #18 Mäkinen Ossi 6+2 = 8
  7. #22 Töyrylä Tuomas 6+1 = 7
  8. #33 Lätti Markus 4+3 = 7
  9. #20 Lehtonen Juho 2+4 = 6
  10. #32 Väinölä Juho 3+2 = 5
  11. #31 Pasto Edwin 3+0 = 3
  12. #19 Alander Emil 2+1 = 3
  13. #30 Kuusirinne Jussi 2+1 = 3
  14. #35 Järvinen Jarkko 1+2 = 3
  15. #14 Pusa Olli 1+1 = 2
  16. #25 Hietala Lauri 1+1 = 2
  17. #1 Niemi Ville (MV) 0+1 = 1
  18. #10 Yli-korpela Jouni 0+1 = 1
  19. #26 Heinola Tatu 0+1 = 1
  20. #3 Hietala Ilmari (MV)
  21. #26 Paavonen Ramses

Vahvistunut KrP II haki komean voiton sarjakärjestä

Taidanpa kirjoittaa raportin. Viikonloppuna tehtiin nimittäin seurahistoriaa. Ehkäpä koko KrP-perheen seurahistoriaa. Alkuvihellys. Nokian KrP II vastaan sarjakärki PäLu. Mikko Kinnunen (0+2) voittaa aloituksen. Pallo lipuu vasemmalle pakille Lauri Hietalalle (1+0). PäLu-hyökkääjä ampaisee Hietalaa kohti. Hietala pyörähtää pallon kanssa täyden kierroksen ja etenee vauhdikkain askein pitkin vasenta laitaa ylöspäin. PäLu-mies etsii Hietalaa KrP:n kenttäpuoliskolta.  Hietala ohittaa keskiviivan. Pakki lähenee estämään Hietalaa. Hietala ei välitä, vaan jatkaa pallon kanssa urheaa nousua. Nanosekunnissa pallo lähtee kiertovedolla Hietalan lavasta ja jatkaa puhtaalla ilmalennolla oikeaan ylänurkkaan. Maali! Uskomaton alku! Pöytäkirjaan merkitään maalin syntyajaksi 8 sekuntia, mutta todellisuudessa kaikkeen taisi kulua 4 sekuntia. Yhtä kaikki, on tehty seurahistoriaa. Samalla joukkue saa roimasti itseluottamusta. Vielä uskomattomampaa on, että maalintekijän veli Ilmari Hietala, joka oli toisena maalivahtina snapchat-vuorossa saa kaiken videolle. Katsomme videon pelin jälkeen. Ilmari onkin kuvannut ratkaisevassa kohdassa omaa naamaansa, ns. selfie-tyyliin. Tarkkasilmäinen huomaa kuitenkin videolta pallon heilahtavan yläpörsään.

 

Ilkeäkielinen voisi väittää, että innostun kirjoittamaan raportin nyt, kun kiikarit on viimein saatu rikottua. Ehei. Nyt joukkue ansaitsee raportin. Jo edellisen tiistain reenit menivät täydellisesti. Murskasimme harjoitusvastuksen, joka yleensä saa mielemme siihen Leijonakuninkaan maahan, jota Scar ja hyeenat asuttavat. Viikonlopun peleihin lähti ennennäkemättömän vahva KrP-joukkue. Jo edellisessä turnauksessa esiintyi kaksi KrP II:n junioriorganisaatiosta nostettua ”junnua”, ”Simbaa”, Juho Väinölä ja Tuomas Töyrylä. Turnauksen jälkeen valmentaja Jouni Yli-Korpela nosti tuoreet hankinnat kokeneille kämmenilleen, ojensi kätensä suoraksi ja kaikki eläinkunnan jäsenet sekä KrP II-pelaajat kunnioittivat heitä kumartamalla ja töräyttelemällä tervehdyksensä ilmaan. Joukkue oli saanut uutta voimaa. Olkaa huoleti, tässä tarinassa Mufasa ei siirry autuaammille metsästysmaille. (Tässä vaiheessa kehotan katsomaan elokuvan ”Leijonakuningas”, mikäli sitä ei ole nähnyt ja palaamaan raportin lukemiseen tämän jälkeen) (toim. huom.)

 

KrP:llä oli kasassa ennätykselliset kolme hyökkäyskenttää ja kaksi pakkiparia. Nälkä kasvaa syödessä. Jouni oli nostanut lisäksi kolme muutakin pelaajaa KrP II:n junioreista. Isokokoinen PäLu ei yhtäkkiä näyttänytkään enää niin vaaralliselta. KrP hallitsi peliä, mutta tilanne oli toisen erän jälkeen 3-3. KrP:n maalintekijöinä toimivat Perttu Mäkelä (1+0) ja kovasti kentille takaisin kaivattu Pekka Antinmaa (1+1). Kolmannessa erässä nuoret leijonat olivat kasvattaneet itselleen komean harjan. He seurasivat kapteeni Jaakko Vallin esimerkkiä. Voittomaaliksi jäänyt Jaakon komea laukaus puolustuslinjasta käynnisti KrP-karkelot jo kolmannen erän toisella minuutilla (1+0) Tuomas Töyrylän (2+1) syötöstä. Seuraava maali oli sitten junioreiden käsialaa. Juho Väinölä (1+1) löysi syötöllään Simba-kaksosensa Tuomaksen, joka teki komean nousun ja laukoi lujalla vedolla KrP:n turvalliseen kahden maalin johtoon. Herkässä mielentilassa parikuukautisen tyttärensä edellispäivän nimeämisen johdosta viikkokausia vaellellut Olli Pusa (1+0) teki ansaitsemansa maalin Ossi Mäkisen (0+2) syötöstä. Terveisiä Venlalle! Peli ratkesi tähän 6-3 maaliin ja loppulukemiksi saatiin 9-4. Can you feel the love tonight.

 

PäLU oli yllättävän kesy ja lihaksiin nähden yllättävän raukkamainen. Kerran säikähdin, kun puolustajana huomasin PäLu-hyökkääjän pyyhkivän paidan helmalla naamaansa vilauttaen samalla kivikovia vatsalihaksia. Huoli oli turhaa. Siinä pyyhittiinkin vain räkää nokasta. Pari-kolme kertaa PäLulaiset työnsivät vastustajan kumoon suoraan selästä. (Tässä aihetta HIP:lle toiseen asiakaspalautteeseen, kunhan joukkueen seuraavan kerran kohtaavat?)

 

Muita uskomattomia tosiasioita pelistä: Juho Lehtonen 0 jäähyminuuttia. Maalivahti Ville Niemen (0+1) komea heitto läpiajoon ampaisseelle Juho Niemelälle. Markus Lätti saapui katsomoon hymyilemään Lempäälästä asti kahden tyttärensä kanssa. Ja tärkein: Jaakko Vallin tytär Aava esitteli minulle ennen peliä tekemäänsä sarjakuvaa, jonka nimi oli ”Vahdi eläimiäsi”. Siinä aurinkolaseihin pukeutunut lehmä havaitsee auton lähestyvän ja ilmoittaa siitä toisille tupakoiville lehmille. Lehmä sanoo ”thyi” ja sylkäisee tupakan äkkiä suustaan. Auto pyyhältää aitauksen ohi ja maatilan eläimet teeskentelevät olevansa vain normaaleja kotieläimiä. Kun auto on mennyt ohi, tupakit laitetaan taas palamaan ja aurinkolasit löytävät takaisin nenälle. Nauru on komea: ”ha ha haa”. Tämä avasi silmäni. Voin olla mitä tahansa. Tein maalin ja seurahistoriaa.

 

Itseluottamusta uhkunut KrP II sai toisessa pelissä vastaansa rakkaan vihollisensa Pirkat. Lohkon taitavimmalla joukkueella Pirkoilla jäi pahasti hampaan koloon edellisestä kohtaamisesta, mikä päättyi KrP:n 4-3 voittoon. Pirkat aloittikin tosissaan ja meni kolmannella minuutilla 1-0 johtoon. Jani Vilenius (1+0) tasoitti tilanteen nopeasti vain minuuttia myöhemmin. Pirkat olivat todella päättäneet koetella maalinsuulla ollutta 4-divari debytanttia Ilmari Hietalaa laukoen hanakasti nopeista hyökkäyksistä. Ilmari hoiti tonttinsa kuitenkin mainiosti. Peli oli tiukka ja KrP hallitsi tapahtumia (kyllä se näin on). Tilanteessa 3-3 nähtiin pelin kulminaatiopiste. KrP sai rangaistuslaukauksen, jonka joukkueen pistepörssin kärki Mikko Kinnunen hoiti muuten hienosti, mutta laukoi ylärimaan. Tästä seurasi kuitenkin Pirkkojen 2+2 minuutin rangaistus ja KrP:n ylivoima. Ylivoimalla saatiinkin maali aikaiseksi, katastrofaalisesti omaan päähän. KrP-leiriä lohduttaakseni täytyy sanoa, että Pirkat pelasi loistavaa liikkuvaa alivoimaa, jonka toteuttamisesta vastasi varmasti joukkueen aivot Markus Koskimäki (sori Matti). Peli päättyi Pirkkojen 4-3 voittoon KrP:n ankarasta kiri yrityksestä huolimatta. Peli kulki ajoittain todella näyttävästi, eikä tasoitus olisi ollut vääryys. Lähellä oli ja kentältä poistuttiin suuri pettymys suupielissä. Viikonloppu oli ehdottomasti KrP:n paras ja tästä on hyvä jatkaa sarjan keskikastissa pysymistä.

 

Muita uskomattomia tosiasioita pelistä: Juho Lehtonen 0 jäähyminuuttia.  Pakkeja oli välillä peräti 6 (pari kautta taaksepäin kokoonpanossa pelaajia oli kuusi). Kuten ensimmäisessä pelissä, Jaakko Vallin tyttäret kannustivat lempijoukkuettaan hienosti. Katsomossa heilui tabletille heijastettu KrP-logo aina, kun mobiilipeleistä pystyivät hellittämään.

 

3 leijonakuningasta                   Joukkueen asenne

2 leijonakuningasta                   Juniori Simbat

1 leijonakuningas                       Seurahistorian sykähdyttävin urheiluhetki, maali ennätysajassa

 

3 Jounin vyölaukkua                 4 minuutin ylivoimalla -1

2 Jounin vyölaukkua                 Vääräaikainen vaihto, jonka seurauksena Pirkat iskivät

1 Jounin vyölaukku                    Hallien suunnittelu. Etunimeltä mainitsematta puolustaja Lehtosella jäi pelien välissä laukku kolmatta kertaa kiinni johonkin kaiteeseen ja hän tokaisi: ”Kuka ***** näitä halleja suunnittelee”.

  • Late

Joukkueen pistepörssi

  1. #29 Kinnunen Mikko 3+8 = 11
  2. #23 Valli Jaakko 3+6 = 9
  3. #17 Mäkelä Perttu 5+2 = 7
  4. #18 Mäkinen Ossi 5+2 = 7
  5. #33 Lätti Markus 4+3 = 7
  6. #20 Lehtonen Juho 1+4 = 5
  7. #15 Vilenius Jani 2+2 = 4
  8. #22 Töyrylä Tuomas 3+1 = 4
  9. #11 Antinmaa Pekka 3+1 = 4
  10. #32 Väinölä Juho 2+2 = 4
  11. #30 Kuusirinne Jussi 2+1 = 3
  12. #35 Järvinen Jarkko 1+1 = 2
  13. #14 Pusa Olli 1+1 = 2
  14. #19 Alander Emil 1+0 = 1
  15. #25 Hietala Lauri 1+0 = 1
  16. #1 Niemi Ville (MV) 0+1 = 1
  17. #10 Yli-korpela Jouni 0+1 = 1
  18. #3 Hietala Ilmari (MV)
  19. #38 Pasto Edwin
  20. #26 Paavonen Ramses