KrP II hävisi jälleen taistelun, mutta sota jatkuu yhä

Klo 17.30 – Kevät 1944 – Karjalan kannas

 

”Siellä oli jo paljon niitä ryssiä. Menin edessä olevalle suolle, jonka laidassa oli ilmoitus: miinoitettu alue. Tulin suoraan vihollispartion eteen, heitä oli 5-6 miestä. Ehdin ampua yhden, vaan kun ei ollut konetuliasetta, sain sellaisen kuulasateen. Tuntui vain housujen lahkeessa, kun kuulat pyyhkivät kankaan reunoja. Yksi konepistoolin luoti läpäisi takataskussa olleen kukkaroni rautaleuat, jotka veivät voimaa niin paljon, että se läpäisi peräsuolen ja jäi siihen. Tunsin, miten sellainen kuuma poltto tuntui vatsan alapuolella, ajattelin, että nyt siellä on tapahtunut jotain pahempaa, ja kun vihollinen oli tulossa perässä, vedin aseen kohti omaa päätäni. Aijoin jo laukaista, kuitenkin ajattelin, että koetan ensin pääsisinkö kävelemään. Koska tuntui, että pääsisin eteenpäin.”

 

2018 tammikuu – tilannekatsaus

 

Näin kirjoitti isoisäni Arvi Hietalan kaveri Eero jatkosodan kokemuksistaan. Tilanne oli eittämättä kurja ja kuvastaa hyvin tämän hetkistä joukkueemme tilaa. Nokian KrP II:n tilanne on, jos ei nyt aivan yhtä kurja niin vähintäänkin tukalahko. Kausi 2017-2018 on ollut miinoitettu. Syksyn kolmesta parhaasta pistemiehestä kolme parasta pistemiestä on loukkaantuneena. Pekka astui miinaan Kaukajärvellä (virallinen syy: alavartalovamma). Lätti astui miinaan pulkkamäessä, jonka jälkeen sai luodista Raholassa (virallinen syy: ylävartalovamma). Mikon jalka on astunut niin moneen miinaan, ettei mies muista moneenko (virallinen syy: alavartalovamma). Pekan nopeutta ja intoa ei korvaa kukaan. Samalla hyökkäysduon toinen puolisko Perttu jäi orvoksi. Mikon pelisilmää emme ole onnistuneet paikkaamaan. Lätin pelisilmä taas vaurioitui hänen saatuaan kovan tällin poskipäähän, jonka jälkeen nenän niistäminen aiheutti pelisilmän turpoamisen (tämä on tositarina). Lätin pisteet ja vitsit ovat jääneet turnauksista pois. Kaiken kukkuraksi Ossin yövuorot jatkuvat ja Juho jr. on varusmiespalvelussa kouluttautumassa Venäjän uhan varalta. Harmi, sillä meidän sotamme käydään nyt.

 

Klo 13.00 – ensimmäiset pommitukset

 

Paikkausta olemme onneksi saaneet nuorista sotilaista, jotka ovat ensi kertaa rintamalla. KrP:n junioreista lainatuilla pelaajilla löytyy lapsenmielistä intoa tarttua kivääriin, mutta kuinka käy tosipaikassa? No aika hyvin kävi Ikaalisten taistelussa 28.1., mutta sekään ei riittänyt. Rintamat ovat sortumassa. Ikaalisiin KrP II lähti kahdella ketjulla ja pelasi sodan parhaat taistelunsa huomioon ottaen vastustajien ennakkoon koulutetumman ja paremmin varustellun miehistön. Ensimmäisessä taistossa SB Lujaa vastaan KrP II roikkui pitkään mukana, mutta kun ei riitä niin ei riitä. Ilmari Hietala pelasi maalilla ehdottomasti kauden parhaan pelinsä. Kahden erän jälkeen peli oli vielä 1-3. KrP:n 1-1 tasoituksen ja joukkueen ainoaksi maaliksi jääneen pöntön juonivat Lauri Hietala (0+1) ja Perttu Mäkelä (1+0). Tässä syntyi todennäköisesti uusi seuraennätys, historian nopein ylivoimamaali. Pallo vietiin kulmaan, Tuomas Töyrylä pisti rullan pyörimään, syöttö Laurille vasempaan laitaan, jatko keskelle, josta Perttu iski suoraan syötöstä pallon maaliin. 10 sekuntia. Ottaen huomioon toimitsijoiden hitaan nappulakäden, aika oli todellisuudessa varmasti tätäkin kovempi.

 

Klo 13.30 – rintamalinjat sortuvat

 

Viimeisessä erässä Luja sinetöi 1-4 lukemat. Loppu kymmenen minuuttia oli tasaista taistelua, mutta Luja loi alusta loppuun asti vaarallisemmat maalintekopaikat ja ennen kaikkea viimeisteli murhaavasti. Ilmari otti hienosti Lujan poikkisyötöistä syntyneitä laukauksia kiinni. Harmi, ettei joukkue voinut auttaa hyökkäyspäässä enempää. Tappio. Vankileirille.

 

Klo 14.30 – 15.30 – muonitus

 

Klo 16.00 – välirauha on ohi

 

Ensimmäisestä pelistä miesluku harveni yhdellä, kun raamikas reservin luutnantti Olli Pusa lähetettiin kenttäsairaalaan. Edessä oli ensimmäistä vastustajaa pykälän heikompi, mutta ennakkoon (yllättäen) meitä vahvempi LeTo. Jotakin uutta oli keksittävä. Komppania oli kutistunut 10 mieheen ja kahteen maalivahtiin. Vasta tulikasteensa saaneella junioriosastolla syntyi idea. Tehdään kaksi kenttää, joista toisessa pelaa alle 20-vuotiaat ja toisessa yli 30-vuotiaat. Tämä oli hurja, mutta varteen otettava ehdotus. Tästä voisi syntyä tervettä kilpailuasetelmaa kahden kentän välille. On pohdittu, että talvisodankin menestys perustui ”talvisodan hengen” sijaan pitkälti eri joukko-osastojen keskinäiseen kilpailuun, sillä yksi osasto koottiin yhdeltä kylältä tai alueelta. Haluttiin olla naapurikylää parempi. Molemmissa lienee totuus. Nokian kristittyjen Palloilijoiden hengen lisäksi päädyimme tähän kilpa-asetelmaan. Maalin suulle asteli Ville ”Mannerheimin linja” Niemi.

 

16.09 – vihollinen iskee

 

Voi herranen aika, että me hävisimme tämän taiston. Siis me -87 ja aiemmin syntyneet. Peli oli todella tasainen. Ennakkoon olimme huolissamme junioreiden puolustuspelistä, mutta se näytti kestävän. Kuin elokuvan käsikirjoituksesta, suurin virhe sattuikin kentän kokeneimmalle ja vieläpä kapteenille Jaakko Vallille, jonka nimeä en haluaisi tässä erikseen mainita. Turvallisuussyistä. Maalin kulmalla kapteeni pelästyi lähelle osunutta kranaattia ja huitaisi pallon rystyllä omaan maaliin. Hän yritti ilmeisesti huitaista pallon pois vihollisen ulottuvilta maalin taakse. Ketään ei tässä lähdetä syyttelemään, mutta kutsu käy sotaoikeuteen.

 

Pelissä mentiin maaleitta aina kolmannen erän ensihetkille asti, jolloin vihollinen iski toistamiseen. Maalinsuulla Mannerheimin linja kesti niin hyvin kuin kestää voi. Ville Niemi pelasi erinomaisesti ja piti KrP:n iskuetäisyydellä. Ja sieltä iskettiinkin. 1-2 kavennuksesta vastasi juniorikentän Tuomas Töyrylä (2+0) ajassa 34.48. Syöttäjäksi merkittiin KrP:n junioreista ensimmäistä kertaa miesten peleihin nostettu Roni Luojus (0+1). Kolmannen erän yhdeksännellä minuutilla LeTo iski 3-1 johtoon komealla sivalluksella. Kolmas maali konkarikentän piikkiin.

 

Lopussa yritettiin ilman maalivahtia. Esiin astui jälleen Tuomas Töyrylä, mies, jonka harteille on poissaolojen myötä kasattu rinkkakaupalla odotuksia (jos et tiennyt, niin tiedät nyt). Tuomas iski KrP:n puoli minuuttia ennen loppua maalin päähän. Tasoitusta haettiin ennen näkemättömällä innolla ja pallo saatiin vielä viimeisellä sekunnilla LeTon maalialueelle, mutta ei. Ei niin ei. Tappio. Juniorikenttä +2, konkarikenttä -3. Saanen sanoa, että tässä nyt oli vain epäonnea.

 

Klo 17.00 – ankarat rauhanehdot

 

Nyt ollaan tukalassa tilanteessa. KrP II on kahden pisteen päässä paikasta, josta ei tipu suoraan 5-divisioonaan. Positiivista on se, että tulevat 6 peliä ovat vastustajia ”helpommasta” päästä. Kaikki on aivan varmasti mahdollista, niin tippuminen kuin säilyminen. Peli-ilme oli viikonloppuna loistava. Valitettavasti viime aikoina on esiintynyt myös rintamakarkuruutta, mikä toki hankalassa tilanteessa on ymmärrettävää.

 

Raportin alussa mainitsemani Eero joutui jatkosodan lopulla venäläisten vangiksi. Ankarissa olosuhteissa meinasi toivo mennä ja luovutus täyttää sielun. Nälkä ja kylmyys piinasivat. Eero pysyi vankileirillä hengissä varastamalla joskus perunaa pellolta. Kerran hän imeskeli päiväkausia löytämäänsä lehmän lapaluuta. Toivo oli mennä. Sitten hänen katseensa osui lattialla lojuneeseen paperinpalaan, jossa oli Raamatun sanat: ”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset ja rukouksessa kestävät”. Eero selvisi ja pääsi palaamaan kotiin Lapualle.

Rohkaiskaamme toisiamme vielä kerran. Minä uskon huomiseen.

 

  • Late

 

1 Jounin vyölaukku: Ikaalisten ostoskeskuksen kenkien alla nariseva lattia

2 Jounin vyölaukkua: maalintekoropleemit

3 Jounin vyölaukkua: jatkuva, ainainen sekä toistuva häviäminen ☹

 

1 Jounin tuuletus: pistepörssi on jälleen helppo päivittää

2 Jounin tuuletusta: juniorikenttä

3 Jounin tuuletusta: maalivahtipeli

 

Joukkueen pistepörssi

 

  1. #33 Markus Lätti 6+8 = 14
  2. #11 Pekka Antinmaa 9+4 = 13
  3. #17 Perttu Mäkelä 4+6 = 10
  4. #22 Tuomas Töyrylä 8+3 = 11
  5. #29 Mikko Kinnunen 2+5 = 7
  6. #14 Olli Pusa 3+3 = 6
  7. #25 Lauri Hietala 1+4 = 5
  8. #91 Roni Luojus 2+2 = 4
  9. #18 Ossi Mäkinen 2+1 = 3
  10. #20 Juho Lehtonen 2+1 = 3
  11. #39 Pasto Edwin 2+1 = 3
  12. #12 #39 Jaakko Valli 2+1 = 3
  13. #38 Tatu Heinola 1+2 = 3
  14. #32 Juho Väinölä 1+2 = 3
  15. #15 Jani Vilenius 1+1 = 2
  16. # Jarkko Järvinen 1+1 = 2
  17. #67 Korpela Arttu 1+0 = 1

KrP II luovi Luopioisten lauantaissa vastatuulessa

Maalivahdit ovat erikoista sakkia. Kun Miikka Kiprusoff lähti NHL:ään, hän ei suostunut ottamaan käyttöönsä kännykkää Amerikan uran alkuvaiheessa. Hän halusi pysytellä omassa rauhassaan. Monella maalivahdilla on omat alkurituaalinsa. Täytyy koskettaa mailalla molempia tolppia, pukea varusteet tietyssä järjestyksessä, laulaa suihkussa aamulla sama laulu, kävellä takaperin eteisestä ulos ja niin edelleen. Meidän maalivahdeista vähintään 2/3 on erikoista sakkia. Veräjänvartioista nuorimmainen Ilmari Hietala juo turnauksen jälkeen vilvoittavan oluen sijaan 0,685 litran energiajuoman ja hörppii uruguaylaiseen tapaan nisun kanssa etelä-amerikkalaista matea. Tällä hetkellä hän äänittää askeleen ääniä kokkolalaisessa teollisuushallissa ja joogaa torstaisin värikkäissä sukissaan liikuntasalin lattialla yhdessä naisten kanssa. Keskimmäinen maalivahti/laitahyökkääjä Emil Alander kyllästyi löylyn heittämiseen puolentoista litran pullolla, pakkasi mukaansa Nivean kosteusvoidetta ja hiusvahaa ja muutti Thaimaahan. Kahdeksannestatoista kerroksesta hän katselee Bangkokin valoja itseään rasvaillen. Onneksi puolustajamme Juho Lehtonen lähti viemään Emilille kausimaksua, jonka kirjanpitäjämies kuitenkin repi huhujen mukaan kappaleiksi. Vanhin veräjänvartijoistamme asuu Nokialla, kannattaa Tapparaa ja haaveilee Tarja Turusesta. Tässä lienee tarpeeksi infoa.

 

Maalivahdin pelipaikka on henkisesti haastavin. Ehkä siksi maalivahdeillamme on omat tapansa rentoutua. Mate ja sotapelit, itsensä rasvaaminen ja hieronta sekä vanhimman molarin tapa tehdä päivittäin 50 leukaa ja 100 vatsalihasta Nightwishin tahdissa auttavat pääkopan kasassa pysymisessä. Maalivahdit nousivat jälleen otsikoihin kauden toisessa turnauksessamme.

 

Peleihin täytyi herätä seitsemän jälkeen, sillä joku on päättänyt perustaa urheiluseuran Luopioisiin. Kyseessä oli viimeinen Luopioisten Luja-Lukko areenalla pelattava turnaus, sillä ensi kaudesta Sb Luja muuttaa Pälkäneelle rakennettavaan uuteen halliin. Tämä ei mieltämme jää painamaan, sillä Luja-Lukko areena ei ollut standardieni mukainen. Pukuhuoneen vieressä oli kaksi suihkukoppia, jotka täyttyivät polvia myöten vedestä. Kentällä seinät olivat jälleen liian lähellä laitoja.  Musiikki pelien välissä oli tarmokasta syrjäseudulle ominaista raskasta rock’n’roll musiikkia, joka pidemmän päälle kävi raskaaksi. Iso kiitos lähtee sen sijaan kohtuuhintaiselle välipalakioskille.

 

Ensimmäinen vastustaja, eli kotijoukkue Luja ei myöskään ollut standardieni mukainen. Se oli liian hyvä. Joukkue pelasi fyysistä sääntöjen rajamailla kulkevaa peliä ja oli sen lisäksi taitava porukka, joka noudatti saksalaisen tarkasti valmentajansa pelisuunnitelmaa. Tästäkin huolimatta täysin ilman suunnitelmia pelaava joukkueemme pysyi hienosti mukana. Ei vähiten sarjan urheilullisimman ja lahjakkaimman maalivahtimme Ville Niemen ansiosta. Niemi piti torjunnoillaan KrP:n mukana pelissä ja ensimmäisessä erässä ei kirjattu kuin yksi maali vastustajalle. KrP sai maalitilin auki vasta toisen erän viimeisellä minuutilla, kun kauden ensimmäistä otteluaan pelannut Ossi Mäkinen (1+0) osui Mikko Kinnusen (0+2) heittämään lehmänkaareen ilmasta kaventaen pelin 1-2:een. Kolmannessa erässä SB Luja alkoi karata. Kinnunen heitti vielä toisen komean syötön (yhtään väheksymättä tuon lahjakkaan pelurin otteita) yrittämällä heittää lättyä minulle, mutta lätty päätyikin Lätille (2+0), joka pisti pyörykän verkkoon. 2-3. Tämän jälkeen hyvin yrittänyt, mutta huonosti viimeistellyt KrP ei enää pysynyt kyydissä. Erinomaisesti torjunut Niemi ei mahtanut maaleille mitään. Ajassa 44.10 Luja laittoi loppulukemiksi 2-5 tyhjään maaliin, jonka voi ehkä hieman laittaa Niemen piikkiin. KrP hävisi, mikä oli monelle tiukka paikka. Hävisimme kolmannen pelin putkeen tai viidennen, jos laskee Suomen Cupin pelit mukaan. Kaikille sen ei olisi pitänyt olla niin suuri asia. Viisi ottelua! Minä ja veljeni olimme sen sijaan pelanneet jo 12 voitotonta ottelua tällä kaudella. Tästä ei pidä vetää johtopäätöksiä. Mukaan mahtuu niin vähämaalisia tiukkoja häviöitä pienellä erolla kuin tasureita, joista olisimme ansainneet voiton. Maalinteko ehkä hieman on tökkinyt, mutta me emme kannakaan siitä päävastuuta.

 

Toisessa pelissä nähtiin kummallinen maalivahtiepisodi, kun pelaajavalmentajamme päätti jo 2-2 tilanteessa toisen erän alkupuolella komentaa vaihtovuorossa olleen kokeneen Ville Niemen lämmittelemään. Kyllä, Ilmari Hietalan taakse oli päässyt kaksi maalia ensimmäisessä erässä ja KrP johti peliä ensimmäisen erän viime sekunneille asti, kunnes Soittorasia II tasoitti pelin ajassa 14.53. Toinen erä eteni tasaisessa väännössä, mutta edelleen KrP-leiriltä puuttui tietty terävyys tekemisestä. Sr II meni 3-2 johtoon toisen erän kahdeksannella minuutilla. Jouni reagoi ja vaihtoi maalivahdin. Vastaavaa en ole tällä sarjatasolla ennen todistanut ja olin tietenkin pöyristynyt, kun Kokkolasta junalla Tampereelle matkustanut, kerrostalossaan hissillä yläkerroksista alas matkannut, Tampereella oveltaan autolle kävellyt ja Tampereelta Luopioisiin yhden pelin pelaamaan autolla kuljetettu pikkuveljeni vaihdettiin selittämättömien käänteiden jälkeen pois maalinsuulta kolmen päästetyn takaiskun myötä. Yritin näyttää niin hapanta naamaa kuin pystyin. Pidin huolta, etten hymyillyt koko pelin aikana enkä sen jälkeen. Vasta Luopioisten erinomaisessa lounasravintola Liekissä hymyilin, kun Ilmari otti niin paljon omenakaurapaistosta. Jonkun huutaessa ”Late, pelaa nyt!”, tiuskin vain takaisin ”ihan sama”. Olin kuin 6-vuotias. Mökötin. Tottakai.  Ajatelkaa, jos rakkaalle lapsellenne tehtäisiin samalla tavalla. Minulla ei ole lasta. Minulla on pikkuveli Ilmari, joka osasi 4-vuotiaana luetella yli puolet maailman pääkaupungeista ja laulaa Maamme-laulun ennen kuin osasi puhua. Kerran ehkä noin 7-vuotiaan tienoilla hän tuli ilmoittamaan, että Itä-Timor on itsenäistynyt. Hain 5-vuotiasta veljeäni tarhasta sinisellä pulkalla, jonka päällä oli porontalja. Ilmari haettiin ryhmästä nimeltä Timoteit. Ihmettelimme usein, miksi vauvojen osastolle oli annettu nimi ”Nokkoset”. Ei mielestämme sopinut pikkulapsille.

 

Ensimmäisessä erässä KrP meni johtoon Mikko Kinnusen (1+0) ja Juho Lehtosen (1+0) maaleilla. Vastustaja loi jatkuvasti vaarallisia maalintekopaikkoja. Joukkueen onneksi Ilmari päästi taakseen vain kolme maalia pelin puoleen väliin saakka. Tässä vaiheessa Ville joutui hyppäämään askiin vaikeassa paikassa, mutta hoiti homman ammattimaisesti. KrP II onnistui tasoittamaan pelin kolmannen erän kuudennella minuutilla, kun Ossi Mäkinen (1+0) osui toisessakin ottelussa pirteästi joukkueen 3vs.3 peleissä esiintyneen Lempäälän Lätin (0+2) syötöstä. Joukkueen maalinteko tökki kuitenkin jälleen kerran. Viimeisen erän loppupuolella oli vielä muutama huippu paikka, mutta esimerkiksi juuri kehuttu Lätti ei saanut palloa läpiajosta maaliin vaan vei sen maalin taakse. Tolpatkin kolisivat. Niemi piti nollat ja pistetili saatiin avattua.

 

Lopuksi haluan lähettää rakkaat terveiset joukkueemme monipuolisimmalle pelimiehelle Emil Alanderille Thaimaahan. Toivottavasti löydät jonkun hieromaan sinua! Sitähän sinä aina kyselet ja sieltä sellainen ilmeisesti saattaisi hyvinkin löytyä. Vai lensikö Juho paikanpäälle tätä varten?

 

Ps. Minun ja Ilmarin voittotili on avattu! Haimme Spiral-sarjasta 6-4 voiton. Samalla selvisi, mitä voittaminen vaatii. Voittamisen resepti: Yksi mies tekee tehot 4+1 (Kiitos Janne Piiroinen), maalivahti pelaa erinomaisen pelin, vastustaja on huonompi ja peliin lähdetään mailaa puristamatta, mutta mailaa puristaen. Tätä reseptiä ja voittamisen kulttuuria lähdemme levittämään Nokian KrP II:een tulevana lauantaina Kaukajärven turnauksessa.

 

1 Jounin vyölaukku:           hallit, jotka eivät ole standardieni mukaisia

2 Jounin vyölaukkua:          maalinteko tökkii – Pekka ja Pertsa, miksi kaksi kaljua on pistepörssin kärjessä noin kirkkaasti!?

3 Jounin vyölaukkua:          maalivahtiepisodi

 

1 Jounin tuuletus:               välipalakioski

2 Jounin tuuletusta:            maalinteko tökkii, joten joukkueen sisäisen pistepörssin ylläpitäminen on helppoa

3 Jounin tuuletusta:            Jouni antaa aina aihetta vyölaukkuihin ja tuuletuksiin! Kiitos coach!

  • Late

 

Joukkueen pistepörssi

 

  1. #33 Markus Lätti 4+4 = 8
  2. #29 Mikki Kinnunen 2+5 = 7
  3. #22 Tuomas Töyrylä 3+0 = 3
  4. #11 Pekka Antinmaa 2+1 = 3
  5. #18 Ossi Mäkinen 2+0 = 2
  6. #32 Juho Väinölä 0+2 = 2
  7. #25 Lauri Hietala 1+0 = 1
  8. #20 Juho Lehtonen 1+0 = 1
  9. #15 Jani Vilenius 0+1 = 1
  10. # Jarkko Järvinen 0+1 = 1
  11. #39 Edwin Pasto 0+1 = 1
  12. #27 Ville Niemi 0+1 = 1