Nokian Kristityt Palloilijat II sai taivaanlahjan

Uskolliset lukijani muistavat edellisen raporttini, jossa kerroin isoisäni kaverin ankarista jatkosodan kokemuksista. Luoti läpäisi miehen peräsuolen. Eero eksyi ja näki nälkää. Hän joutui ankariin pommituksiin ja lopulta Neuvostoliiton vankileirille, jossa imeskeli lehmän lapaluuta selvitäkseen hengissä. Eero oli jo luovuttaa. Raportin lopuksi kerroin seuraavan tositarinan: ”Sitten hänen katseensa osui lattialla lojuneeseen paperinpalaan, jossa oli Raamatun sanat: ”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset ja rukouksessa kestävät”.” Hyvät lukijat… Tarina jatkuu juurikin tästä kohtaa.

 

Joukkueemme epävirallinen tavoite ennen kautta oli jälleen karsinnat jommassakummassa päässä sarjataulukkoa.  Näin saa mahdollisimman paljon pelejä, rahoilleen vastinetta ja pääsee playoff-tunnelmaan. Playoff-unelma elää! Se elää, vaikka (pelaamalla saavutettu) kauden saldo on kolme voittoa ja yksi tasapeli 16 pelistä! Onhan siinäkin jo pisteitä vaikka kuinka, mutta tuskin se olisi riittänyt, kun jäljellä on kaksi viimeistä peliä Ikaalisissa lauantaina 24.3. klo 10 ja 12 (menovinkki). Olemme vaeltaneet murheiden laaksossa. Laskeuduimme rotkoon jo hyvin varhaisessa vaiheessa kautta. Siihen oli syynä… tuota… olen kuullut kymmeniä syitä näiden kiirastulessa vietetyn 172 päivän aikana, mutta totuuden löysin eräänä pilvisenä maanantaina, kun katsoin peiliin. Peili sanoi: ”Olet p****.” Tiistaina päätin, että kaikki muuttuu. Söin aamiaiseksi kaurapuuroa ja join vitamiiniporetablettivesijuoman. Kävin kuntosalilla ja pidin ihmesuhteita yllä. Tunsin olevani täynnä energiaa. Tuli seuraava turnaus ja hävisimme.

 

Vaellus jatkui. Jonain päivänä joku löysi kivisestä laaksosta omenan, mutta mikään tai kukaan ei meitä ylös nostanut. Ilonaiheet ovat olleet vähissä. No Lätiltä turposi kyllä silmä ihan hauskasti kerran treeneissä. Valmentaja puolestaan kuljetettiin isoista ovista paareilla Acutaan ja sekin hieman huvitti.  Onhan näitä hymyjäkin saatu, mutta onnellisuus on pysyvä iloisten asiain tila. Kivi, sade, tumma pilvi, sotku, kaaos, tolppa, rikkinäinen kenkä, tappio.. Kunnes…

 

Kerrankin olemme nimemme veroinen joukkue. Taivaasta putosi lahja. Saamme KAKSI LISÄPISTETTÄ jo hävitystä ottelusta. IHME! 18.11.2017 hävisimme niukasti D-Koneelle, mutta aistimmekin jonkin olevan vialla. Herrasmiehinä annoimme asian olla. Edellisessä turnauksessa meille kuitenkin selvisi, että tuo ottelu käännetään meidän 5-0 voitoksi liiton kabineteissa tehdyllä päätöksellä. Vastustajan ottelupöytäkirjaan oli merkitty sellainen pelaaja, joka ei ole maksanut lisenssiä, eikä tosin pelannutkaan koko kaudella. Täysin ansaittu voitto! Todella, korostan todella törkeää ja epäurheilijamaista raapustaa pöytäkirjoja noin huolimattomasti. Voitto kuuluu meille. Ei epäilystäkään. Huhujen mukaan pelaajavalmentajamme soitteli liittoon tämän kuultuaan, että ”kai ne viisi maalia jollekin pitää merkata”.

 

Ehdin jo miettiä, että näinkö se elämä valuu alamäkeen heti, kun on 30-vuotta täyttänyt. Päivää, olen Lauri Hietala, 5-divisioonan mies. Hiukseni harventuvat ja verenpaineeni heittelee. Käyn lähiössä linja-autolla töissä ja vapaa-ajalla täytän sanaristikoita tylsäteräisellä lyijykynällä, jotta voin kumittaa mahdolliset virheet. Ei, ei vielä! Meille on tarjottu ihmepelastautumista! Ei vaivuta vielä keski-iän keskiluokan harmaalle alatasolle. Ei ainakaan yhdessä asiassa! On nimittäin aivan eri sanoa vastakkaisen sukupuolen edustajalle pelaavansa 4-divisioonassa kuin 5-divisioonassa. Taistelkaamme tason pitämisen puolesta! Tarttukaamme köyteen, joka meille on suohon heitetty. Vedä! Nosta minut! Haluan elää, pelata, voittaa ja tehdä vaikutuksen! Ottakaamme toisiamme käsistä kiinni. Tehdään ketju. Pidetään itsemme 4-divisioonassa.

 

Lähdemme siis viimeiseen turnauspäivään yhden pisteen päässä sijasta 8, tavoitepaikastamme. Tälläkään paikalla ei automaattisesti pysy 4-divarissa, vaan pääsee pelaamaan ratkaisevan karsintapelin säilymisestä. Kymmenessä pisteessä jolkottelee joukkue nimeltään RePlay, jonka kohtaamme Ikaalisissa tulevana lauantaina. Näin murheellinen kausi ja näin mahtava loppu! Voiko parempaa tilaisuutta olla!? Tämän takia pelaan. Tämän takia vaellan laaksoissa. Rämmin suossa. Elän, olen, hengitän. Voitan! (Viimeistään kabinetin kautta)

 

Toivon joukkueystäväni muistavan, että kahdessa edellisessä turnauksessa käyrämme on osoittanut hienokseltaan ylöspäin. Näistä en ole raportoinut, sillä edellinen raporttini, sotahistoriaa ja selviytymisviettiä yhdistelevä dramaturginen toimintadraama, sai jatkoa vasta nyt, kun rukouksiimme vastattiin. Ehdin pitämään luovan tauon. Raportin voi lukea tältä samalta sivustolta. Helmikuussa Ideaparkista jäi saldoksi voitto SN Symmetrikistä 8-4 ja tappio 3-9 Soittorasia II:lle. Maaliskuun alussa Kaukajärveltä tuli voitto Pirkoista 9-3 ja tappio D-Koneelle 7-2 (elleivät yrittäneet taas jotain vilunkia). Muistamisen arvoista edellisturnauksista (eli mitä muistan) (saatan muistaa myös väärin): Ilmari nappasi maalilla kauden ensimmäisen täyspottinsa, toinen maalivahti Ville jatkoi loistavia otteita, Juho Lehtonen pelasi erinomaisesti ja loistavalla asenteella, Juho jr. oli armeijassa, Lauri Hietala teki kaksi maalia kahdesta Janin syötöstä, Perttu Mäkelä teki yksi viiva viisi hattutemppua, Olli Pusalla oli mukana keksilaatikko, Ossi Mäkinen kävi jonkun pelin pelaamassa ja Jarkko Järvinen osti R-kioskilta kaksi suklaapatukkaa (ainakin toinen oli Twix), jonka vuoksi pelkäsi laittavansa pian alkavassa pelissä tyhjistä ohi ja niin hän myös teki.

 

Mattimyöhäisten kannattaa ottaa minuun suoraan yhteyttä, mikäli halajavat kohti Ikaalisia lähteviin yhteiskyyteihin peliä katsomaan. Linja-autoja kulkee toki jo perjantaina pelipaikkakunnalle ja yöpyä voi vaikka Ikaalisten kylpylässä. Luvassa on hieno päivä tai niin kuin valmentajallamme Jouni Yli-Korpelalla on tapana sanoa (juuri se isojen ovien mies), ”juhlapäivä”. Paikan päällä katsojat näkevät taistelevan KrP II:n. Väännöstä RePlayn kanssa tulee spektaakkeli. Voitammeko? Murskaammeko? Vai luotammeko kabinettipelin ihmeisiin? Tule ja koe.

 

  • Late

 

Edellisten peliviikonloppujen tähdet ja lampaat

 

  • 1 Jounin tuuletus                       Juho Lehtonen – asennetta ja itseluottamusta alkaa löytyä. Palloa pussiin poika!
  • 2 Jounin tuuletusta                  Markus Lätti & Perttu Mäkelä – Markus on koko lohkon pistepörssin kuudes! En ole hehkuttanut tarpeeksi! Ehkä ensi kerralla.. Perttu Mäkelä on vihdoin toipunut ketjukaverinsa Pekka Antinmaan valitettavasta loukkaantumisesta. Kasvattava kokemus tälle joukkueemme kultaisen 87-sukupolven arvokkaalle edustajalle.
  • 3 Jounin tuuletusta                  IHME

 

 

  • 1 Jounin vyölaukku                  Saimmeko lahjaksi vain kaksi pistettä
  • 2 Jounin vyölaukkua                Joukkuepuolustaminen, hyökkääminen, maalien teko, juoksu, syöttely, laukausten blokkaaminen, kunto ja peliäly ajoittaisia heikkouksia
  • 3 Jounin vyölaukkua                En ole aikoihin nähnyt Jounin vyölaukkua

 

Joukkueen pistepörssi

 

  1. #33 Markus Lätti 12+15 = 27
  2. #17 Perttu Mäkelä 11+8 = 19
  3. #22 Tuomas Töyrylä 12+6 = 18
  4. #11 Pekka Antinmaa 9+4 = 13
  5. #14 Olli Pusa 3+5 = 8
  6. #25 Lauri Hietala 3+4 = 7
  7. #29 Mikko Kinnunen 2+5 = 7
  8. #15 Jani Vilenius 1+5 = 6
  9. # Jarkko Järvinen 2+3 = 5
  10. #20 Juho Lehtonen 2+2 = 4
  11. #12 #39 Jaakko Valli 2+2 = 4
  12. #91 Roni Luojus 2+2 = 4
  13. #39 #89 Pasto Edwin 3+1 = 4
  14. #18 Ossi Mäkinen 2+1 = 3
  15. #38 Tatu Heinola 1+2 = 3
  16. #32 Juho Väinölä 1+2 = 3
  17. #67 Korpela Arttu 2+0 = 2
  18. #77 Kekoni Taneli 2+0 = 2

 

KrP II luovi Luopioisten lauantaissa vastatuulessa

Maalivahdit ovat erikoista sakkia. Kun Miikka Kiprusoff lähti NHL:ään, hän ei suostunut ottamaan käyttöönsä kännykkää Amerikan uran alkuvaiheessa. Hän halusi pysytellä omassa rauhassaan. Monella maalivahdilla on omat alkurituaalinsa. Täytyy koskettaa mailalla molempia tolppia, pukea varusteet tietyssä järjestyksessä, laulaa suihkussa aamulla sama laulu, kävellä takaperin eteisestä ulos ja niin edelleen. Meidän maalivahdeista vähintään 2/3 on erikoista sakkia. Veräjänvartioista nuorimmainen Ilmari Hietala juo turnauksen jälkeen vilvoittavan oluen sijaan 0,685 litran energiajuoman ja hörppii uruguaylaiseen tapaan nisun kanssa etelä-amerikkalaista matea. Tällä hetkellä hän äänittää askeleen ääniä kokkolalaisessa teollisuushallissa ja joogaa torstaisin värikkäissä sukissaan liikuntasalin lattialla yhdessä naisten kanssa. Keskimmäinen maalivahti/laitahyökkääjä Emil Alander kyllästyi löylyn heittämiseen puolentoista litran pullolla, pakkasi mukaansa Nivean kosteusvoidetta ja hiusvahaa ja muutti Thaimaahan. Kahdeksannestatoista kerroksesta hän katselee Bangkokin valoja itseään rasvaillen. Onneksi puolustajamme Juho Lehtonen lähti viemään Emilille kausimaksua, jonka kirjanpitäjämies kuitenkin repi huhujen mukaan kappaleiksi. Vanhin veräjänvartijoistamme asuu Nokialla, kannattaa Tapparaa ja haaveilee Tarja Turusesta. Tässä lienee tarpeeksi infoa.

 

Maalivahdin pelipaikka on henkisesti haastavin. Ehkä siksi maalivahdeillamme on omat tapansa rentoutua. Mate ja sotapelit, itsensä rasvaaminen ja hieronta sekä vanhimman molarin tapa tehdä päivittäin 50 leukaa ja 100 vatsalihasta Nightwishin tahdissa auttavat pääkopan kasassa pysymisessä. Maalivahdit nousivat jälleen otsikoihin kauden toisessa turnauksessamme.

 

Peleihin täytyi herätä seitsemän jälkeen, sillä joku on päättänyt perustaa urheiluseuran Luopioisiin. Kyseessä oli viimeinen Luopioisten Luja-Lukko areenalla pelattava turnaus, sillä ensi kaudesta Sb Luja muuttaa Pälkäneelle rakennettavaan uuteen halliin. Tämä ei mieltämme jää painamaan, sillä Luja-Lukko areena ei ollut standardieni mukainen. Pukuhuoneen vieressä oli kaksi suihkukoppia, jotka täyttyivät polvia myöten vedestä. Kentällä seinät olivat jälleen liian lähellä laitoja.  Musiikki pelien välissä oli tarmokasta syrjäseudulle ominaista raskasta rock’n’roll musiikkia, joka pidemmän päälle kävi raskaaksi. Iso kiitos lähtee sen sijaan kohtuuhintaiselle välipalakioskille.

 

Ensimmäinen vastustaja, eli kotijoukkue Luja ei myöskään ollut standardieni mukainen. Se oli liian hyvä. Joukkue pelasi fyysistä sääntöjen rajamailla kulkevaa peliä ja oli sen lisäksi taitava porukka, joka noudatti saksalaisen tarkasti valmentajansa pelisuunnitelmaa. Tästäkin huolimatta täysin ilman suunnitelmia pelaava joukkueemme pysyi hienosti mukana. Ei vähiten sarjan urheilullisimman ja lahjakkaimman maalivahtimme Ville Niemen ansiosta. Niemi piti torjunnoillaan KrP:n mukana pelissä ja ensimmäisessä erässä ei kirjattu kuin yksi maali vastustajalle. KrP sai maalitilin auki vasta toisen erän viimeisellä minuutilla, kun kauden ensimmäistä otteluaan pelannut Ossi Mäkinen (1+0) osui Mikko Kinnusen (0+2) heittämään lehmänkaareen ilmasta kaventaen pelin 1-2:een. Kolmannessa erässä SB Luja alkoi karata. Kinnunen heitti vielä toisen komean syötön (yhtään väheksymättä tuon lahjakkaan pelurin otteita) yrittämällä heittää lättyä minulle, mutta lätty päätyikin Lätille (2+0), joka pisti pyörykän verkkoon. 2-3. Tämän jälkeen hyvin yrittänyt, mutta huonosti viimeistellyt KrP ei enää pysynyt kyydissä. Erinomaisesti torjunut Niemi ei mahtanut maaleille mitään. Ajassa 44.10 Luja laittoi loppulukemiksi 2-5 tyhjään maaliin, jonka voi ehkä hieman laittaa Niemen piikkiin. KrP hävisi, mikä oli monelle tiukka paikka. Hävisimme kolmannen pelin putkeen tai viidennen, jos laskee Suomen Cupin pelit mukaan. Kaikille sen ei olisi pitänyt olla niin suuri asia. Viisi ottelua! Minä ja veljeni olimme sen sijaan pelanneet jo 12 voitotonta ottelua tällä kaudella. Tästä ei pidä vetää johtopäätöksiä. Mukaan mahtuu niin vähämaalisia tiukkoja häviöitä pienellä erolla kuin tasureita, joista olisimme ansainneet voiton. Maalinteko ehkä hieman on tökkinyt, mutta me emme kannakaan siitä päävastuuta.

 

Toisessa pelissä nähtiin kummallinen maalivahtiepisodi, kun pelaajavalmentajamme päätti jo 2-2 tilanteessa toisen erän alkupuolella komentaa vaihtovuorossa olleen kokeneen Ville Niemen lämmittelemään. Kyllä, Ilmari Hietalan taakse oli päässyt kaksi maalia ensimmäisessä erässä ja KrP johti peliä ensimmäisen erän viime sekunneille asti, kunnes Soittorasia II tasoitti pelin ajassa 14.53. Toinen erä eteni tasaisessa väännössä, mutta edelleen KrP-leiriltä puuttui tietty terävyys tekemisestä. Sr II meni 3-2 johtoon toisen erän kahdeksannella minuutilla. Jouni reagoi ja vaihtoi maalivahdin. Vastaavaa en ole tällä sarjatasolla ennen todistanut ja olin tietenkin pöyristynyt, kun Kokkolasta junalla Tampereelle matkustanut, kerrostalossaan hissillä yläkerroksista alas matkannut, Tampereella oveltaan autolle kävellyt ja Tampereelta Luopioisiin yhden pelin pelaamaan autolla kuljetettu pikkuveljeni vaihdettiin selittämättömien käänteiden jälkeen pois maalinsuulta kolmen päästetyn takaiskun myötä. Yritin näyttää niin hapanta naamaa kuin pystyin. Pidin huolta, etten hymyillyt koko pelin aikana enkä sen jälkeen. Vasta Luopioisten erinomaisessa lounasravintola Liekissä hymyilin, kun Ilmari otti niin paljon omenakaurapaistosta. Jonkun huutaessa ”Late, pelaa nyt!”, tiuskin vain takaisin ”ihan sama”. Olin kuin 6-vuotias. Mökötin. Tottakai.  Ajatelkaa, jos rakkaalle lapsellenne tehtäisiin samalla tavalla. Minulla ei ole lasta. Minulla on pikkuveli Ilmari, joka osasi 4-vuotiaana luetella yli puolet maailman pääkaupungeista ja laulaa Maamme-laulun ennen kuin osasi puhua. Kerran ehkä noin 7-vuotiaan tienoilla hän tuli ilmoittamaan, että Itä-Timor on itsenäistynyt. Hain 5-vuotiasta veljeäni tarhasta sinisellä pulkalla, jonka päällä oli porontalja. Ilmari haettiin ryhmästä nimeltä Timoteit. Ihmettelimme usein, miksi vauvojen osastolle oli annettu nimi ”Nokkoset”. Ei mielestämme sopinut pikkulapsille.

 

Ensimmäisessä erässä KrP meni johtoon Mikko Kinnusen (1+0) ja Juho Lehtosen (1+0) maaleilla. Vastustaja loi jatkuvasti vaarallisia maalintekopaikkoja. Joukkueen onneksi Ilmari päästi taakseen vain kolme maalia pelin puoleen väliin saakka. Tässä vaiheessa Ville joutui hyppäämään askiin vaikeassa paikassa, mutta hoiti homman ammattimaisesti. KrP II onnistui tasoittamaan pelin kolmannen erän kuudennella minuutilla, kun Ossi Mäkinen (1+0) osui toisessakin ottelussa pirteästi joukkueen 3vs.3 peleissä esiintyneen Lempäälän Lätin (0+2) syötöstä. Joukkueen maalinteko tökki kuitenkin jälleen kerran. Viimeisen erän loppupuolella oli vielä muutama huippu paikka, mutta esimerkiksi juuri kehuttu Lätti ei saanut palloa läpiajosta maaliin vaan vei sen maalin taakse. Tolpatkin kolisivat. Niemi piti nollat ja pistetili saatiin avattua.

 

Lopuksi haluan lähettää rakkaat terveiset joukkueemme monipuolisimmalle pelimiehelle Emil Alanderille Thaimaahan. Toivottavasti löydät jonkun hieromaan sinua! Sitähän sinä aina kyselet ja sieltä sellainen ilmeisesti saattaisi hyvinkin löytyä. Vai lensikö Juho paikanpäälle tätä varten?

 

Ps. Minun ja Ilmarin voittotili on avattu! Haimme Spiral-sarjasta 6-4 voiton. Samalla selvisi, mitä voittaminen vaatii. Voittamisen resepti: Yksi mies tekee tehot 4+1 (Kiitos Janne Piiroinen), maalivahti pelaa erinomaisen pelin, vastustaja on huonompi ja peliin lähdetään mailaa puristamatta, mutta mailaa puristaen. Tätä reseptiä ja voittamisen kulttuuria lähdemme levittämään Nokian KrP II:een tulevana lauantaina Kaukajärven turnauksessa.

 

1 Jounin vyölaukku:           hallit, jotka eivät ole standardieni mukaisia

2 Jounin vyölaukkua:          maalinteko tökkii – Pekka ja Pertsa, miksi kaksi kaljua on pistepörssin kärjessä noin kirkkaasti!?

3 Jounin vyölaukkua:          maalivahtiepisodi

 

1 Jounin tuuletus:               välipalakioski

2 Jounin tuuletusta:            maalinteko tökkii, joten joukkueen sisäisen pistepörssin ylläpitäminen on helppoa

3 Jounin tuuletusta:            Jouni antaa aina aihetta vyölaukkuihin ja tuuletuksiin! Kiitos coach!

  • Late

 

Joukkueen pistepörssi

 

  1. #33 Markus Lätti 4+4 = 8
  2. #29 Mikki Kinnunen 2+5 = 7
  3. #22 Tuomas Töyrylä 3+0 = 3
  4. #11 Pekka Antinmaa 2+1 = 3
  5. #18 Ossi Mäkinen 2+0 = 2
  6. #32 Juho Väinölä 0+2 = 2
  7. #25 Lauri Hietala 1+0 = 1
  8. #20 Juho Lehtonen 1+0 = 1
  9. #15 Jani Vilenius 0+1 = 1
  10. # Jarkko Järvinen 0+1 = 1
  11. #39 Edwin Pasto 0+1 = 1
  12. #27 Ville Niemi 0+1 = 1

KrP II pääsee viettämään ansaittua jäätelökesää

Rakkaat lukijat. Aamulla herätessäni hoksasin, että viimein on sen aika. Vihdoin on virrannut tarpeeksi vettä. Tänään pystyn kirjoittamaan puolueettoman ja asiallisen otteluraportin kauden 2015-2016 huipennuksesta. Tunteet ovat tasaantuneet ja kykenen muodostamaan selkeän kuvan viimeisestä pelipäivästä maaliskuun lopulta. Sitä paitsi on luotsimme, majakkamme, jossa välkkyy ainainen diskovalo, Jouni Yli-korpelan syntymäpäivä.

Oli orastavan keväinen päivä 26.3.2016 kello 12.53. Pilli soi. Aluksi kaikki oli sumeaa. En aivan ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Kaikki tuntui sekavalta. Ympäriltä kuului ärräpäitä ja riemunkiljahduksia. Jossakin hurrattiin, jossakin kirottiin. Pian tuli jäätelökesä.

Palataan kotvaksi ajassa taaksepäin. Nokian KrP II tavoitteli nousua takaisin 4-divisioonaan. Ylöjärven palloiluhallin kahdesta viimeisestä pelistä oli napattava ainakin voitto ja tasuri, jotta yltäisimme kahteen suoraan nousupaikkaan. Jos jäisimme lohkokolmoseksi, toinen maalivahtimme olisi Thaimaassa ja toinen Uruguayssa. Pisteiden naaraaminen oli siis äärimmäisen tärkeää, ettei minun tarvitsisi asettua tolppien väliin mahdolliseen karsintapeliin. Ensimmäisessä pelissä KrP kohtasi ennakkoon huomattavasti heikomman Idän Raivon. Kasaan saatiin kuitenkin vain kaksi kentällistä ja muun muassa tähtipelaajat Ossi Mäkinen ja Perttu Mäkelä puuttuivat kokoonpanosta. Hyökkäyskalustosta puuttuivat myös miltei tähtipelaajiksi laskettavat Mikko Kinnunen, Jarkko Järvinen ja J-P Pynttäri. Kirsikaksi kakun päälle yksi kymmenestä kenttäpelaajasta oli kuntohuippunsa elokuun lopulla ohittanut Yli-korpela.

Kuten arvata saattaa, ottelusta tuli hankala. KrP II piti palloa ja loi tilanteita, mutta ratkaisijoita ei tahtonut löytyä. Onneksi Emil Alander pelasi maalilla häikäisevän pelin. Iloksemme mukana oli myös joukkueen paras pistemies Pekka Antinmaa (1+0), joka laittoi reikäisen pussiin ensimmäisen erän lopulla Jaakko Vallin (0+1) esityöstä. Toinen erä nyhjättiin maaleitta. Kolmannessa erässä IRA survoi pelätyn tasoituksen. Mieleen juolahti jo ajatukset siitä, mitä tekisin kassissa odottavalle skumppapullolle. Olisi perin nöyrää viedä kuohuva takaisin jääkaappipakastinyhdistelmään. Vielä surullisempaa olisi juoda se vain janoonsa parin tappion jälkeen. Tätä ajatusta sain ainakin siirtää! KrP:n kolmas ylivoima tuotti tulosta. Konkariosaston luottomies Jani Vilenius (1+0) iski huipputärkeän osuman Jussi Kuusirinteen (0+1) syötöstä. Ottelusta sivuun jäänyt Mikko Kinnunen nauroi meille katsomosta, mutta mielestämme tulos oli tiedossa koko ajan.

Ottelupäivä on kokonaisvaltainen kokemus ja juhlapäivä, kuten Jounilla on tapana sanoa. Kaikkein jännittävintä on odottaa ja miettiä missä syömme, ainakin Olli Pusan mielestä. Juholla on koko päivän aina pieni virne suupielessä, sillä hän miettii, minkä suklaapatukan ostaisi kaupasta pelien välissä. Jarkko ja Emil pohtivat ja kyselevät: ”onks illal mitää?”. Pekalla on aina mukana tyttöystävän tekemä kerroskauraleipä. Välissä on kinkkua, juustoa ja kurkunsiivuja juustohöylällä leikattuna. Salaa hän sujauttaa jälkeenpäin leipiin itse hieman majoneesia. Markuksella puolestaan on aina pari kylmää odottamassa toisen pelin jälkeistä suihkua. Kapteeni Jaakko Valli puolestaan odottaa itse suihkua poikien kanssa. Olli Peltoniemelle tulee pelipäivinä aina vieraita kylään, joten hän ei syö paikan päällä, eikä välttämättä ehdi pelata molempia pelejä.

Tällä kertaa olimme sopineet ruokailun Siipiweikkoihin, mikä tulisi tapahtuman poikkeuksellisesti vasta pelien jälkeen, sillä toinen peli koitti nopeasti. Kauden kruununa oli kohtaaminen HitItPussyn kanssa. Tässä pelissä ratkottiin lohkon toinen ja kolmas sija. Tämänkertainen kokoonpano oli vastustajalla ennakkoon laadukkaampi. Pallonkäsittely- ja maalintekotaitoa löytyi KrP-leiriä enemmän. HitItPussyn hyökkäyksestä löytyi myös entinen seurakaverimme, koko lohkon paras pelaaja ja vuosien varrella hampaitakin katkonut Jani ”Kossu” Kosonen. Tämän kaiken edessä tarvitsimme valmentajaa, joten Yli-korpela jättäytyi penkin taakse (edelliset pelaajavalmentajan kuntoon viittaavat huomautukset eivät virallisen näkökannan mukaan liity tapaukseen) ja lähdimme peliin yhdeksällä miehellä.

Heti pelin alkuun saimme sen, mitä tarvitsimme. Aina loistavalla asenteella pelaava Olli Peltoniemi (1+0) ei saanut tällä kertaa vieraita ja paukutti johtomaalin jo ajassa 1.13. Syöttäjäksi täten tähtipelaajan statuksen saavuttava Lempäälän Lätti (1+1). Kuinka ollakaan, kuumassa ja tasaisessa ottelussa Juho Lehtonen (0+1) otti jäähyn. En muista, mutta rangaistus varmasti oli joukkueen kannalta tärkeä. Katsotaanpa papereista syy.. Ahaa, jäähyn syy numero 88 ”sikamainen ylilyönti”. Emme siis voi miestä syyttää. Harmiksemme HitItPussyn suosikkipelaajamme Jani Kosonen sivalsi ylivoimalla tasoituksen näyttävällä laukauksella. Ensimmäisessä erässä HIP karkasi vielä johtoon.

Jouni ajatteli, että on tehtävä ratkaisevia muutoksia. ”Minä tulen pelaamaan!”, hän kajautti. Tämän vuoksi meillä oli valmentaja, loistavien taktisten oivallusten takia. Muutos tulisi olemaan käännekohta Jounin uralla. Mikäli nyt ei riittäisi, ei se enää riittäisi tulevaisuudessakaan. Soturin viimeinen mahdollisuus todistaa kuuluvansa taistelukentille. Oliko musketille vielä käyttöä nykyaikaisessa hybridisodassa?

Uskomatonta, mutta ketjumuutokset toivat lisäpontta KrP:n peliin. Viimeinen samurai, Jouni Yli-korpela oli tehnyt sen. Hän pysyi mukana. Musketti on kunnioitettava ase. Sitä on vain ladattava ensin puoli tuntia. Lätti toi KrP:n tasoihin heti toisen erän alussa Antinmaan (0+1) passista. Ajassa 24.18 syntyi KrP:n kolmas maali. En muista aivan tarkkaan kuinka maali syntyi, mutta jokseenkin näin. Pallo liikkui. Juho ja muut pelaajat juoksivat ylös. Jussi ei juossut, mutta höntysti ylöspäin. Vastustajia oli edessä, mutta heitä väisteltiin. Emil seisoskeli maalinsuulla miettien, ottiko Niveaa mukaan vai ei. Vaihtopelaajat olivat vaihdossa. Pallo pyöri ja vastustaja yritti estää maalin syntymistä. Juholla oli pallo, mikä vieri jotenkin Jussi Kuusirinteelle (1+0). Jussin lapaan pallo on viimeksi osunut. Pallo maalissa! Johtoasema.

Viimeisessä erässä mitattiin vastustajan kantti, mikä ei venäläisjoukkueelle tyypilliseen tapaan kestänyt. KrP puolusti ja oli fyysinen. HIP:n pelaajien kuuppa meni sekaisin Samurain rymistelystä. KrP II:n puolustuspelaaminen toimi täydellisesti. Vastustajan uudenaikaiset lasertag-tyyppiset pelaajat törmäsivät Pusan, Peltoniemen ja Lehtosen kaltaisiin perinteisiin kivimuureihin. Me teimme sen! Kolmas erä oli maaliton. Me teimme sen komeasti ja tyylikkäästi joukkueena.

Pilli soi. Kaikki oli sekavaa. En aivan ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Nousimme 4-divisioonaan. Utelin pukukoppiin mentäessä, mikä olisi voittobiisimme. Juholla oli jotakin mielessä.

Ja niin koitti jäätelökesä.

  • Late

Ps. Kauden yhteenveto, pelaaja-arviot ja tulevan kauden ennakko julkaistaneen myöhemmin kesäkuussa.

Koko kauden pistepörssi

  1. #11 Antinmaa, Pekka: 23+13 = 36
  2. #33 Lätti, Markus: 18+12 = 30
  3. #17 Mäkelä, Perttu: 11+14 = 25
  4. #30 Kuusirinne, Jussi: 13+10 = 23
  5. #18 Mäkinen, Ossi: 16+5 = 21
  6. #29 Kinnunen, Mikko: 4+13 = 17
  7. #15 Vilenius, Jani: 3+11 = 14
  8. #25 Hietala, Lauri: 5+8 = 13
  9. #20 Lehtonen, Juho 8+4 = 12
  10. #39 Valli, Jaakko: 5+7 = 12
  11. #14 Pusa, Olli: 5+4 = 9
  12. #28 Pynttäri, Juha-Pekka: 2+6 = 8
  13. #27 Alander, Emil 5+1 = 6
  14. #24 Peltoniemi, Olli 5+2 = 7
  15. #35 Järvinen, Jarkko 3+2 = 5
  16. #10 Yli-Korpela, Jouni 1+3 = 4(coach/player/entertainer)
  17. #1 Hietala, Ilmari MV (Uruguay)

KrP II lähtee itsevarmana kohti ratkaisupelejä

KrP II leirissä ollaan jo pitkään oltu varmoja noususta takaisin neloseen. Alkusarja klaarattiin ilman tappioita sijoituksena ykköspaikka. Ylemmässä jatkosarjassa KrP on pysynyt koko ajan nousuviivan yläpuolella. Ymmärrettävä ylimielisyys on alkanut kuitenkin jo paljon aiemmin. Jaakko Valli syntyi vuonna 1958. No ehkä ei ihan niin pitkälle mennä, mutta koko kauteen ja 5-divisioonaan lähdettiin helppo nousu mielessä. Toinen harjoitusvuoro jätettiin pois ja keskiviikkoisinkin kävivät vain ne, jotka silloin tällöin halusivat paeta kotoa arjen realiteetteja. Varsinaista harjoittelua tuskin kukaan vitosdivisioonaa varten tarvitsee. Ilmeisesti jotkut käyvät Raholan hallilla ja sen suihku/wc-tiloissa, jotta saisivat jonkun infektion ja pääsisivät saikulle. Mainittakoon kuitenkin, että Ilmari reenasi kiitettävän ahkerasti koko syksyn. Ymmärrettävä ylimielisyys tarttui kuitenkin innokkaaseen nuorukaiseen syksyn mittaa. Ainoana pelaavana maalivahtina kauteen lähtenyt mies päätti lähteä juuri ennen ratkaisevaa kevättä Uruguayhin. Tunnetun tanskalaisen sanonnan mukaan ”hyvän maalivahdin ei tarvitse reenata, todella hyvän maalivahdin ei tarvitse edes pelata”.

Edellisenä turnausviikonloppuna KrP voitti jälleen helposti ensimmäisen vastustajan HuHun 6-3. Toisessa pelissä vastaan asettui SC Läsimäki. Ajassa 4.02 KrP II johti 3-0. Se riitti joukkueen mielestä näyttämään, että olemme vastustajaa valovuoden edellä. Loppu oli vain kosmetiikkaa. Numerot kääntyivät Läsimäen hyväksi 6-9, mutta luvuilla ei enää ollut väliä. Alussa näytettiin jo. Juho Lehtonen ja Markus Lätti näyttivät myös vastustajia jäähynarvoisesti takaa tuuppimalla kuka tässä divisioonassa on tiekarhu, kuka loskaa. Lööpeissä esiintyneet väitteet, joiden mukaan ”KrP-pelaajien päät eivät kestäneet” tai ”KrP suli täydellisesti” eivät pidä paikkaansa. Vihaajat vihaa, puhujat puhuu. Lehdistö yrittää myydä. Kaikki sen tietävät.

Nyt rakkaat lukijani ehkä odottavat sanaa ”mutta” tai jotakin sen suuntaista, että ”enää ei olekaan varaa ylimielisyyteen”. Näin en kuitenkaan aio kirjoittaa. Huomenna marssimme takaisin 4-divisioonaan. Divisioonaan, jossa hallien kahvilat ovat pelipäivänä auki. Divisioonaan, jossa yleisöä on kolmen sijasta viisi. Tuohon meidän arvoiseen divisioonaan, jossa pääsee Tampereen seudun lisäksi matkustamaan esimerkiksi Vammalaan uudelle VexVe areenalle.

Lankalauantain viimeiseen turnaukseen lähdetään seuraavista asetelmista. Jatkosarjan lohkoa johtaa SR II 12 pisteellä. Toisena on Nokian KrP II myös 12 pisteellä. Kolmannessa sijassa kiinni on HitItPussy 10 pisteessä. Kaksi ensimmäistä nousee suoraan ja kolmas lähtee karsintapeliin. Ihmelapsi Jussi Kuusirinteen mukaan KrP:lle riittää suoraan nousupaikkaan voitto ensimmäisestä pelistä IRA:a vastaan ja maalin tappio toisesta pelistä HitItPussya vastaan. Siltä varalta, että sattuisimmekin sijoittumaan kolmanneksi, paljastan sen kuuluvan suunnitelmaan. Kolmas sijahan on paras mahdollinen! Pääsisi vielä todelliseen playoff-huumaan. Vielä valmentaja ei ole kertonut, mitä suunnitelmaa noudatamme. Maalivahtimme Emil Alander on kuitenkin varannut jo matkat Thaimaahan, joten hän ei karsintapeliin pääsisi. ”Jag gå, när jag vill” Alander vastasi Aftonbladetin toimittajan uteluihin.

Oli miten oli, jotenkin tämä nousu hoidetaan. Kai sitä voisi ensimmäistä kertaa kaudella tosissaankin pelata, jotta nähdään mikä todellinen tasoero on. Ennen kaikkea lähdemme huomiseen kuitenkin tavoittelemaan omia henkilökohtaisia pisteitä. Pistepörssissä onkin monia kutkuttavia taistelupareja. Pörssin voittanee ylivoimaisesti Pekka Antinmaa, joka johtaa Markus Lättiä kuudella pisteellä. Kakkossijasta käydään vielä kovaa kamppailua Perttu Mäkelän ja Lätin välillä. Ossi Mäkinen ja Jussi kuusirinne ovat tasoissa 21 pisteessä. Mikko Kinnunen on poissa turnauksesta, joten Lauri Hietalalla ja Jani Vileniuksella on mahdollisuus neljän pisteen kaulan kiinni kuromiseen. Tällaista ihmettä näiltä veijareilta tuskin kuitenkaan nähdään. Juho Lehtonen ja Jaakko Valli hengittävät niskaan 11 pisteellä. Alle kymmenen pisteen nimiä ei erikseen mainita. Toivotetaan silti oikein mukavaa Levin lomaa Jarkko Järviselle.Kyllä tässä vaiheessa kautta voi jo lomille vetäytyä. Ilmari pidähän peukalo pystyssä eteläisessä Amerikassa! Terveisiä faneille ja kotijoukoille.

Tomorrow we´ll take back our honor

  • Late

Pistepörssi

  1. #11 Antinmaa, Pekka: 22+12 = 34
  2. #33 Lätti, Markus: 17+11 = 28
  3. #17 Mäkelä, Perttu: 11+14 = 25
  4. #18 Mäkinen, Ossi: 16+5 = 21
  5. #30 Kuusirinne, Jussi: 11+10 = 21
  6. #29 Kinnunen, Mikko: 4+13 = 17
  7. #25 Hietala, Lauri: 5+8 = 13
  8. #15 Vilenius, Jani: 2+11 = 13
  9. #20 Lehtonen, Juho 8+3 = 11
  10. #39 Valli, Jaakko: 5+6 = 11
  11. #14 Pusa, Olli: 5+4 = 9
  12. #28 Pynttäri, Juha-Pekka: 2+6 = 8
  13. #27 Alander, Emil 5+1 = 6
  14. #24 Peltoniemi, Olli 4+2 = 6
  15. #35 Järvinen, Jarkko 3+2 = 5
  16. #10 Yli-Korpela, Jouni 1+3 = 4(coach/player/entertainer)
  17. #1 Hietala, Ilmari MV (Uruguay)

KrP II venyi ihmeeseen Tamppi Areenalla

KrP II aloitti 5-divisioonan ylemmän jatkosarjan voitolla ja tappiolla. Se oli joukkueen kauden ja samalla maalivahti Ilmarin uran ensimmäinen tappio (jos ei lasketa joskus 6-vuotiaana pelattua salibandykautta). Voisi siis sanoa Ilmarin hoitaneen ensimmäisen lisenssisarjakautensa apauttiarallaa viiteentoista vuoteen melko lailla erinomaisesti. Ehkä hyvä, että myös tuo tappio tuli hommattua kokemuskapsäkkiin, sillä muuten Uruguay saisi parin viikon päästä jälleen yhden diivan Cavanin ja Suarezin lisäksi. Koska Ilmari pelaa maski päällä, emme tiedä purentariskiä (toim. huom.).

Ylemmän jatkosarjan toiseen turnausviikonloppuun lähdettiin hyvin erilaisista asetelmista kuin aiempiin turnauksiin. Iskiköhän tuo tappio sittenkin syvälle, sillä Ilmarilla oli hieman erikoiselta kalskahtava selitys poissaoloonsa: ”Olen Outokummussa.” ”Niin ja Valamon luostarissa, tyttöjen kanssa.” Toimitus ei ota kantaa näihin väitteisiin. No, joka tapauksessa joukkueen lipevä, piti sanoa ripeä, toinen maalivahti Emil Alander aloitti maalilla ensimmäistä kertaa tällä kaudella. KrP II lähti peleihin myös aiempaa huomattavasti suppeammalla kokoonpanolla. Mukana pelaajia oli vain kaksi kentällistä, joista yksi oli Coach/entertainer/player. Uskallan sanoa ääneen, että ehkä jotkut joukkueesta saattoivat epäillä kuinka tämä nimeltä mainitsematon pelaajavalmentaja jaksaisi pelata kaksi peliä joka toista vaihtoa. Lisäksi kotiin/Kiinaan/Kokkolaan jäivät esimerkiksi keppitaikuri Kuusirinne, Pusan kalteva torni, joukkueen pörssikärki ja purjekalannopea (huippunopeus 110 km/h) Pekka Antinmaa sekä joukkueen pörssikolmonen ilmataisteluiden kuningas Perttu Mäkelä.

Ensimmäisessä pelissä vastaan jolkotteli IRA eli Idän raivo. Hurjasta nimestä ja oman materiaalimme kapeudesta huolimatta olimme luottavaisia ensimmäisen pelin suhteen. Vastustaja vaikutti paperilla helpohkolta. Lisäksi lähdimme peliin niin takki auki, että päätavoitteemme oli Jouni Ylikorpelan kiikareiden rikkominen. IRA aloitti kuitenkin räväkästi. Toisella minuutilla pallo oli KrP:n verkossa. Mikko Kinnunen (1+1) toi KrP:n tasoihin alle minuutti myöhemmin. Peli oli hyvin kummallinen ja IRA:n maalit sitäkin kummallisempia. IRA:n mentyä johtoon tapahtui sitäkin kummallisempia asioita. Ossi painoi pallon verkkoon iskien tasoituksen. Tamppi Areenan neljänkymmenen viiden ihmisen katse alkoi etsiä syöttäjää. Päät eivät pysyneet silmien perässä. Ihmisillä juolahti mieleen ajatus ”voiko olla totta”. Hyökkäyspäästä kuului ”JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEHHEEEEEEOOOOOOOEEOOOOJJJESSSSSS!!!!!!!”. Se oli siis totta! Jouni, tuo joukkueemme veijarimainen isähahmo, levoton tuhkimo, pikkujouluristeilyjen kiistaton karaokekeisari, oma pikku Kung fu Pandamme Jouni ”Sauli” ”Sale” Yli-Korpela oli maalin syöttäjä! Eikä se ollut mikään vahinko! Ehei, hänen syöttönsä oli kaunis kuin Pamela Andersonin juoksu rantahietikolla Baywatchissa ja tuuletus yhtä paljon tunnetta täynnä kuin Jounin pidellessä mikrofonia viimeisen karaokebiisin laulajana. Kiikarit rikki. Tämän tavoitteen täyttyminen näytti riittäneen KrP II:lle, sillä vastustaja karkasi perin oudoin maalein 5-2 ja 6-3 johtoon. Eräskin maali lensi toisesta päästä kuin Pitkämäen keihäs pompaten vastustajan olkapäästä maaliin.

Jounin lataus räjähti infernaaliseen lentoon ja hän iski tuiki tärkeän kavennuksen ja vielä strösseliksi jätskin päälle syötti kaksi maalia. Jounin saldo uskomattomat 1+3. Siinä välissä koko viikonlopun erinomaisesti pelannut Juho Lehtonen pamautti komeilla yksilösuorituksilla kaksi maalia. Mukaan mahtui toki Juholle tuttu jäähykin, mutta isolla tunteella ja ryminällä pelannut Lehtonen ansaitsee viikonlopusta hatunnoston. Saattoipa olla, että Jounin raivoisat tuuletukset leimahduttivat Juhon liekkeihin. Erään maalin jälkeen Jouni huusi tutusti JHEHEEEEHRRHGGHHA!! Juho mietti sekunnin ja päätti vastata JJJHHEEEAAAAA!!! Tässä hetkessä oli jotakin hyvin alkukantaisen kaunista sekä voimakasta ja saattoi samalla kenties olla hippusellisen noloa. Homma jäi kuitenkin selkeästi plussalle. Voittomaali Markus Lätille (1+1) ja KrP:n 9-7 maali loistavasti pelanneelle Ossi Mäkiselle (1+2), joka on ollut ehdottomasti yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista ja paikalla, kun ratkaisijaa tarvitaan. Ottelupöytäkirjassa Lätillä on kaksi maalia, mutta nimettömän anomuksen toimitukseen lähettäneen Jarkko Järvisen ehdotuksen vuoksi suostun kirjaamaan maalin sen oikeasti tehneelle ja erittäin pirteästi esiintyneelle Jarkko Järviselle.

Hämmentävän pelin jälkeen lompsimme koppiin. Olli Peltoniemi sanoi lähtevänsä vieraisiin. Vai sanoikos hän, että heille tulee vieraita. Joka tapauksessa Olli tulisi olemaan poissa toisesta pelistä. Kahdenkymmenen sekunnin kuluttua ovelta kuului ”Moro lähden menemään, on hääpäivä”. Toisesta pelistä poissa olisi siis myös Juha-Pekka Pynttäri. Dodih! Sillälailla. Ei muuta kuin kahdeksalla ukolla (joista yksi nimeltämainitsematon valmentaja) lohkokärki Soittorasia II:sta vastaan. Päätimme jo hyvissä ajoin ennen peliä hävitä ja läksimme Hervannan Duoon herkuttelemaan.

Viereisessä kopissa soi joku sykkivä rokkibiisi ja naapuri kävi selvästi taktiikoita läpi. Meidän kopissamme riideltiin laittaisimmeko sinisen vai valkoisen paidan. Moni lähti kentälle myrtsinä valkoinen paita päällään. Itsekin protestoin jättämällä siniset shortsit kuitenkin jalkaan. Soittorasia II:lla oli komea kaarti miehiä mustissa miehekkäissä taisteluasuissa. Meillä oli, no, Lätti ja sillee. Kello oli kahta minuuttia vaille neljä. Jounia ei näkynyt. Tasan neljältä Jouni saapui. KrP-leirissä alkoi heti kiertämään huhu, jonka mukaan Jounilla oli noussut aamun peli pahasti hattuun. Tähtipelaajan elkein hän nyt asteli vaihtopenkille takki auki ja huulta heitellen. Kiikarit olivat vaihtuneet nopeisiin laseihin.

Pilli soi. Tuo ääni, jota miljoonat urheilevat miehet ja naiset kuuntelevat. Ääni, jonka mukaan aloitat pelaamisen. Ääni, jonka vuoksi lopetat pelaamisen. Pillin ääni. Et ehkä aina tottele äitiä tai valmentajaa. Pilliä sinä tottelet. Sen kutsuun vastaaminen on meissä. Pillin äänen totteleminen kuuluu ihmisen primitiivisiin tapoihin. Se toimii turvasanana. Oho, nyt mentiin siviiliasioihin. Niin tai näin pillin soitua KrP-läiset alkoivatkin varovaisesti yrittää. Jokainen alkoi salaa uskoa, että meillä olisi jonkinlaisia mahdollisuuksia. Tätä ajatusta vahvisti Emil Alanderin häikäisevät torjunnat. Puoli tuntia sitten viimeisen vaniljaviinerin minun ja Juhon edestä ottanut veitikka Alander laittoi kaiken peliin. Taktiikkamme oli selvä alusta asti. Taktiikkamme oli vihreä, sillä on neljä jalkaa ja kova kuori. Vastustaja ei siitä välttämättä tykännyt, mutta se oli ainoa keinomme pärjätä kolmella kentällä vyörynyttä sarjaykköstä vastaan. Ensimmäinen erä uskomattomasti 0-0. Toisessa erässä puolustustaistelu jatkui. Emil loisti, viisikkopuolustus loisti. Kaikki olivat aina pallon alla. Tästä huolimatta KrP II loi myös joitakin maalipaikkoja. Kaksi erää pelattu ja tilanne 0-0. It was miracle in ice, twice.

Moni haaveili jo otsikosta Morossa. ”5-divisioonassa äärimmäisen harvinainen 0-0 tulos.” ”Nämä miehet tekivät sen.” ”Katso kuvat.” Kolmas erä käyntiin. Jonkin ajan kuluttua Hietala (0+1) nousi vasenta laitaa, huomasi ajautuvansa kiipeliin, jäi hautomaan palloa laitaan ja ajautui täysin vahingossa ja ilman mitään aikeita peliä kuvanneen naiskatsojan syliin. Tööttäisystä tuomittiin vapari. Late siirsi pallon Juho Lehtoselle (1+0), joka vahvalla itseluottamuksella otti muutaman määrätietoisen askeleen ja linkosi pallon Soittorasian maaliin. Hurraus. Joukkue alkoi toden teolla uskoa, että tässä on ainekset jopa voittoon. Pari minuuttia myöhemmin Soittorasian kaveri passitettiin jäähypenkille. YV pyöri yllättävän hyvin. Pallo kävi jo tolpassa. Sitten Jaakko Valli (0+1) syötti puolustuksessa pallon myös viivalla olleelle Ossi Mäkiselle (1+0). Ossi täräytti suoraan syötöstä taianomaisen laukauksen suoraan yläpörsään. 2-0!

SR II puski päätä seinään. Jostain ihmeen syystä SR ei missään vaiheessa muuttanut peliä mitenkään. Joukkue ei karvannut ylhäältä vaikka se oli 2-0 häviöllä! Tämä valmennuksellinen emämunaus oli suuri syy tilanteeseen. Ajassa 34.07 Juho Lehtonen passitettiin jäähylle. Soittorasia rankaisi. Puolustustaistelu jatkui. KrP-maalilla oli hirmuinen hässäkkä 41. minuutilla ja Hietala huitoi ilmassa leijailutta palloa mailalla, jaloilla, puhaltamalla ja valitettavasti myös käsillään. Jälleen alivoimalle. Tämä alivoima kuitenkin kestettiin! 8 miestä vastaan 18 poikaa. Siltä tilanne alkoi vaikuttaa. SR-pelaajat rupesivat turhautumaan. Viimeisen minuutin aikana SR otti maalivahdin pois. Sekunnit kuluivat ja KrP sai vielä pallon tyhjään maaliin! Tuo jumalainen pillin ääni kajahti kuitenkin samaan aikaan! KrP II voitti ottelun 2-1! Uskomaton saavutus. Vastustajan leiristä kuului: ”noita en kättele”. *Tirsk*. Täytyy toivoa, että KrP:n kolmannen maalin hylkääminen ei aiheuta vaikeuksia jatkossa, sillä nyt SR pysyi keskinäisten pelien maalieron turvin lohkon kärkipaikalla. Maali olisi tietenkin pitänyt hyväksyä. Eikä minulla minkään värisiä laseja ole.

Kiitos Markus. Iso kiitos mahtavasta pelistä Emil Alander. Kiitos Mikko. Annamme anteeksi leijumisen Jouni. Hienoa työtä Ossi. Tunteet nousevat nyt pintaan. Juho Lehtonen, mikä mahtava mies oletkaan! Sinun partasi, reisilihaksesi. Raivosi. Juho ”Fury” Lehtonen. Jos meillä olisi faneja, olisit heidän suosikkinsa. KrP II:n Leo Komarov. Nice job. Kiitos kapteeni Jaakko Valli. Kiitos aina niin ihana Lauri. Kiitos Jarkko Järvinen, oli pari näyttävää kikandeerusta. Kiitos. Kiitos. Se oli ihme, jonka saimme kokea. Olkaamme tästä syvästi onnellisia ja kiitollisia. Täällä Lauri Hietala, Tampere.

1 Jounin vyölaukku: En aio haukkua nyt tuomareita. Kysyn vaikka sitten tämän ”lammas”-palkinnon kohdalla poissaolijoilta: ”missä te kaikki oikein olitte?”.

2 Jounin vyölaukkua: ”Hääpäivä”

3 Jounin vyölaukkua: ”Meille tulee vieraita”

1 Jounin karaokeveto: Emil Alander. Tuo viinerivaras ja huippupelin pelannut maalivahtimme.

2 Jounin karaokevetoa: Jouni Yli-Korpela. Kiikarit rikki ja loppuun asti jaksaminen.

3 Jounin karaokevetoa: Juho Lehtonen. Taisteluilme ja tehokkuus.

Pistepörssi

  1. #11 Antinmaa, Pekka: 16+9 = 25
  2. #33 Lätti, Markus: 14+9 = 23
  3. #17 Mäkelä, Perttu: 9+11 = 20
  4. #18 Mäkinen, Ossi: 13+3 = 16
  5. #30 Kuusirinne, Jussi: 7+9 = 16
  6. #29 Kinnunen, Mikko: 3+10 = 13
  7. #25 Hietala, Lauri: 5+7 = 12
  8. #15 Vilenius, Jani: 1+9 = 10
  9. #20 Lehtonen, Juho 7+2 = 9
  10. #39 Valli, Jaakko: 4+5 = 9
  11. #14 Pusa, Olli: 4+4 = 8
  12. #28 Pynttäri, Juha-Pekka: 2+6 = 8
  13. #27 Alander, Emil 5+0 = 5
  14. #24 Peltoniemi, Olli 3+1 = 4
  15. #10 Yli-Korpela, Jouni 1+3 = 4(coach/player/entertainer)
  16. #35 Järvinen, Jarkko 2+1 = 3
  17. #1 Hietala, Ilmari MV
  • Late

KrP II rynnisti 5-divisioonan alkusarjan lohkovoittoon!

KrP II rynnisti 5-divisioonan alkusarjan lohkovoittoon!

Siinä oli suuren urheilujuhlan tuntua. Vain grillimakkaran tuoksu puuttui. Joukkueesta tulee joukkue tai oikeastaan Joukkue silloin, kun homma viedään äärirajoille. Sunnuntaina huomasi, että jokainen antoi itsestään kaiken, tiimin eteen.

Viikonloppuna edessä oli 5-divisioonan alkusarjan huipennus. KrP II lähti pelipäivään toiselta sijalta kaksi pistettä Nepalin Tuhkimoa jäljessä. Kaksi voittoa riittäisivät lohkovoittoon. Taisin tuolla aiemmin jo pilata jännityksen tarinasta, mutta oli pakko fiilistellä. Hallille saavuttuamme moni huomasi kenelle pelipäivä merkitsi ehkä ennakkoon eniten. Pelaajapäävalmentaja Jouni Yli-Korpela käveli miehekkäin, reippain ja päättäväisin (selkeästi mietityin) askelin pukukoppiin. Hän antoi lyhyen ja ytimekkään (selvästi harjoitellun ja ennakkoon käsikirjoitetun) ohjeistuksen päivälle. 35 sekuntia myöhemmin Jouni komensi pelaajat lämmittelemään ja läksi itse vielä hieman reippaammin (ja edelleen tarkkaan mietityin) askelin pois pukukopista. Pelaajille tuli ”tänään mennään eikä meinata”-tunne. Samanlaisella tunteella Jouni on kyseisen pelipäivän lisäksi ohjeistanut tällä kaudella joukkuetta myös toiseen hänelle tärkeään tapahtumaan, pikkujouluristeilyyn. Jouni Yli-Korpela on liideri, seremoniamestari, viihdyttäjä, tsemppari ja meitsin lemppari.

Harjoittelukenttä oli hämärä. Mieleeni tuli Colosseumin pimeät tilat permannon alla, josta gladiaattorit kutsutaan taisteluun. Astelin kentälle. Jouni tuli ilmoittamaan, että pelaan normaalin pakinpaikan sijaan kolmoskentän vasempana laiturina Jussin ja Emilin kanssa. Ei ymmärtänyt poika vielä silloin Jounin viisautta. Hieman aloin kuitenkin kuvitella Russel Crown haarniskaa ylleni. Tänään mennään eikä meinata. Ensimmäisessä pelissä KrP II kohtasi konsonanttijoukkue SB NMP:n. Kolmannella minuutilla ennakkoon jostain syystä joitakin huvituttanut kolmoskenttä hyppäsi boksiin. Emil juoksi alusta asti innokkaasti kuin ampala. Pian Jussi Kuusirinne (0+1) laukoi maalille, maalivahti tiputti eteensä ja Russel kauhoi kiekon itselleen. Hietala (1+0) otti pallon haltuun, kiersi maalivahdin ja sujautti KrP:n 1-0 johtoon! Meininki hyvä! Tuon kiekon kirjoitin vahingossa. Ilmeisesti kuvittelin itseni jo isompiin ympyröihin.

Ensimmäinen erä sujui hienoisessa KrP-hallinnassa. Tauolle mentiin 1-0 tilanteessa. Ilmari Hietala pelasi maalinsuulla loistavaa peliä. Hevospaidassa ja keltaisissa kengissä äänimies Ilmaria ei ehkä kuvittelisi sähäkäksi veskariksi, mutta veljet sentään, kun taakse laitetaan kolme rautaa ja verkko. Silloin Ilmari keskittyy ja reagoi kuin kotonaan rallipelin aikana rattia ja polkimia rutistaessaan! Toisessa erässä loistavalle pelipäälle (sen toisen kaljun myötä) intoutunut Markus Lätti (2+0) viimeisteli KrP:n varmasti 2-0 johtoon Mikko Kinnusen syötöstä (joo just se). Hetkonen, soitto seis laulu seis. Tihrustan silmäni ottelupöytäkirjaan. Tänne pistesarakkeeseen on merkattu piste, vieläpä maali numerolle kymmenen! Se on meirän Jouni (1+0)! Kappas mokomaa! Syöttäjäksi on merkattu risteilyn myötä uudesti syntynyt Jani Vilenius (0+1), joka pelasi myös loistavat kaksi peliä. Ei kun hetkonen. Se onkin 20 Juho Lehtonen (1+0)! Nyt kramppasi jalka, pakko venytellä. Tästä tuleekin hulvaton raportti. Takaisin asiaan. Nyt muistankin. Juho rynnisti hyökkäykseen ja painoi pallon pussiin! Syöttäjä silti Jani Vilenius. Jätän kuitenkin edellä mainitun selostuksen raporttiin, sillä peleistä jäi sellainen tunne, minkä Jouni saa jokaisesta maalistaan, eli ”voi mahroton mikä maali meikältä”-tunne.

Kaikki sujui. Jopa YV:llä tehtiin maali, jonka ryskäytti toistamiseen Lätti. Koko joukkue pelasi järkevästi ja puolustus toimi erinomaisesti. Nostettakoon esille puolustuksesta Olli Peltoniemi, joka kirjasi tilastoihin muutaman plussan ja kaksi hymynaamaa, joista toinen tuli pallon pelastamisesta omalta maaliviivalta ja toinen hyvästä filmistä. Kiitos Jarkolle tilastoinnista. Kirjainyhdistelmäjoukkue onnistui tekemään kaksi maalia, mutta kaksikko Pekka-Pertsa (2+0 ja 0+2) loihti KrP:n viidennen ja kuudennen maalin, mitkä varmistivat KrP:n 6-2 voiton. Ilmari sai ansaitusti maalille monta läpykaveria. Ehkä kauden paras peli häneltä.

NeTu-pelin kentällisiin tehtiin muutoksia, kun työmyyrä (Bilkington) Ossi Mäkinen tuli mukaan. Ossi sijoitettiin nerokkaan Jussin oikealle laidalle. Hietala jatkoi vasemmalla ja Emil Alander siirtyi otteluraportissa maalin tehneen Jouni Yli-Korpelan paikalle kakkoskentän vasempaan laitaan. Ykkösenä jatkoi hyvin esiintynyt Jani-Pertsa-Pekka. Taistosta tiedettiin tulevan tasainen. KrP II aloitti pelin ehkä hitusen varovaisesti. Ajassa 13.37 NeTu siirtyi 2-0 johtoon tarkalla laukauksella. Vastustaja päästettiin turhan helposti vetopaikoille. Tässä vaiheessa Pusa muistutti, että pelataan omaa peliä. Rohkeasti vaan! Lempäälän Lätti (1+1) näytti esimerkkiä 29 sekuntia myöhemmin. Lätti pamautti suoraan Mikko Kinnusen (0+1) syötöstä tärkeän 1-2 kavennuksen. Neljän minuutin päästä kapteeni Jaakko Valli laukoi siniviivalta komean kaaren maalin kattoon. Viimeistään C:n maali sytytti KrP:n hurmokseen. NeTu meni kuitenkin jälleen johtoon vain kaksi minuuttia myöhemmin. Joulukuun uusia lämpöennätyksiä rikottiin myös Raholan ykköskentällä. Hiki virtasi. Hallin lämpötila oli Phuketin lukemissa. Edellisestä maalista ennätti jälleen kulua vain 12 sekuntia, kun Ossi Mäkinen (1+1) ja Jussi Kuusirinne (1+1) juonivat kulmavaparista tasoituksen. Jussi laukoi tilanteeksi 3-3. Kipinöivä kilpajuoksu jatkui. NeTu onnistui taas iskemään johtomaalin. Näinkö tässä kuitenkin käy, mietti koko puolitusinainen yleisö. Onneksi Olli Pusalla (1+0) oli luja tahto. Vilenius (0+1) siirsi pallon puolustuspäässä Ollille. Olli oli kuin härkä, joka näki vain vastustajan punaisen maalikehikon. Tanner tömisi, pöly lensi ja ainakin viisitoista vastustajaa lakosi Pusan tieltä, kun hän ravasi kohti NeTu:n maalia. Kipinät sinkoilivat hampaista, kun Olli laittoi ilkeimmän irvistyksensä ja ampui pallon maaliin. 4-4! Siitä lähti KrP:n hurmos. Ossi (1+1) vei joukkueen johtoon ylivoimalla laukomalla pallon oikeaan alapesään.

Hurmos huipentui kolmoskentän maagiseen maaliin, jonka jostain syystä muistan erityisen hyvin. Lauri haki pallon hyökkäyspään oikealta laidalta. Ossi tokaisi tomerasti ”keskellä” ja sinne syöttö lähti. Ossi jatkoi pallon Jussille vastustajan maalin vasemmalle kulmalle, josta nero syötti suoraan maalin toiselle kulmalle juosseelle Laurille, joka sai kauhoa pallon tyhjään maaliin. Syntyi niin sanottu Bermudan kolmio, johon pallo upposi. En ole ehkä ikinä tuulettanut niin tunteella kuin tuona kauniina hetkenä, jolloin en ajatellut mitään, mutta tunsin paljon. Näin Jussin raivokkaan tuuletuksen ja säteilevän hymyn. Näin Ossin voimakkaan hurrauksen. Kolmoskenttä muodosti tiukan halauskolmion. Tämän tulen muistamaan ikuisesti. Peli ei kuitenkaan ollut vielä ohi! NeTu tuli kolmannessa erässä maalin päähän. Loppu oli raivoisaa puolustamista. Tunteet kuumenivat. NeTun pelaaja kosti Juholle hänen pienen keljun konnuutensa huitaisemalla tätä mailalla. ”Sää oot kyllä munaton mies”, totesi Juho. Näinhän ei sovi miehelle sanoa. Menee tunteisiin. Isokokoinen vastustaja otti mittaa Juhosta tiukalla tuijotuksella noin kahden millimetrin päästä. Juho ei hävinnyt senttiäkään. Silmissä paloi roihu. Tässä pelissä emme anna periksi. Molemmat jäähylle.

Lopun myllytyksessä Ilmari joutui uransa kovimpaan paikkaan, mutta kesti, kesti kuin Kollaa. En ole urani aikana nähnyt yhtä uhrautuvaa puolustusta. Lehtonen, Pusa, Peltoniemi ja Valli hoitivat maalin edustan äärimmäisen miehekkäästi. Olli poistui kaukalosta silmäkulma mustana. Koko joukkue teki töitä, peitti laukauksia ja vaihtopenkki kannusti. Loppuvihellys oli helpottava. Ilmari takoi tatamia nyrkillä voiton merkiksi. Joukkue kokoontui maalille voitonjuhliin. Tunnelma hipoi Jounin ”Levoton tuhkimo” karaokevedon luomaa hurmiota. Lohkovoitto!

Ollin merkitys pelin lopputulokselle oli vielä suurempi kuin tuon upean maalin tekeminen. Edellisturnauksessa sattui tapaus, jossa minä laitoin päähäni Niken ohuen sinisen hiuspannan. Olli sanoi minulle: ”nyt sinusta tuli juuri sellainen salibandypelaajan prototyyppi, jota minä vihaan”. Tämän tokaisun jälkeen olen tehnyt kauden neljä ensimmäistä maaliani. Minulle ei ryppyillä. Kiitokset lähtevät myös Ouluun tarkalleen ottaen Oulunsaloon appiukolle, jonka antamissa Kärpät-boksereissa olen tehnyt jokaisen maaleistani, joista viimeinen jäi voittomaaliksi ja ehkä urani makeimmaksi kihaukseksi. Kärkikamppailu ratkesi paitsi tähän sanoisinko fantastiseen maaliin myös siihen, että KrP II pelasi joukkueena vastustajan yksilökeskeisen pelaamisen sijaan. ”Hieno pelata tämmösiä pelejä”, Jani Vileniuksen sanoin. Kiitos tästä myös vastustajalle. KrP II kiitos syyskaudesta! Keväällä jatkuu! Hyvää joulua.

1 Jounin vyölaukkua

Emilin velka Jarkolle maksamatta.

2 Jounin vyölaukkua

Raholan saniteettitilat. Juniorit eivät uskaltaneet mennä sinne täyttämään vesipulloja, koska siellä haisi niin pahalta.

3 Jounin vyölaukkua

Mitähän keksisi, kun ei voi tuomareita syyttää. Edellisviikonlopun farssiin verrattuna tuomarit hoitivat hommansa tyylikkäästi. Mutta tietenkin aina voisi parantaa, joten laitetaan tuomarit.

1 Jounin karaokeveto

Puolustus (Juho, Olli, Olli, Jaakko) + koko joukkueen puolustuspelaaminen. Kypsä ja järkevä pelipäivä koko tiimiltä.

2 Jounin karaokevetoa

Ilmari ”Imppu” Hietala / Hietalat. Uransa kovimmassa paikassa nuori mies hoiti hommansa rauhallisella räväkkyydellä. Änkeän tähän myös itseni mukaan, koska raportoijana voin.

3 Jounin karaokevetoa

Valmentaja Jounin sunnuntain olemus ja oivallukset.

Pistepörssi

  1. #11 Antinmaa, Pekka: 16+8 = 24
  2. #33 Lätti, Markus: 12+8 = 20
  3. #17 Mäkelä, Perttu: 6+11 = 17
  4. #30 Kuusirinne, Jussi: 6+6 = 12
  5. #25 Hietala, Lauri: 4+5 = 9
  6. #29 Kinnunen, Mikko: 2+7 = 9
  7. #39 Valli, Jaakko: 4+4 = 8
  8. #15 Vilenius, Jani: 1+7 = 8
  9. #18 Mäkinen, Ossi: 6+1 = 7
  10. #14 Pusa, Olli: 4+3 = 7
  11. #28 Pynttäri, Juha-Pekka: 1+5 = 6
  12. #27 Alander, Emil 5+0 = 5
  13. #20 Lehtonen, Juho 2+2 = 4
  14. #24 Peltoniemi, Olli 2+1 = 3
  15. #35 Järvinen, Jarkko 1+0 = 1
  16. #10 Yli-Korpela, Jouni (coach/player/entertainer)

– Late

KrP II latoi 18 maalia Vammalassa

Viikonloppuna pelattiin 5-divisioonan viides ja kuudes peli. Vammalaan KrP II lähti ketturepussaan kaksi voittoa ja kaksi tasapeliä. Edellisessä raportoimattomassa turnauksessa joukkue voitti SW II:n 13-3 ja pelasi ennakkoon lohkon päävastustajansa NeTu:n kanssa tasan 5-5. Kolmanteen turnausviikonloppuun jouduttiin lähtemään ilman tähtihankinta Jussi Kuusirinnettä, jolle lupasin olla kertomatta kenen pallon menetyksistä nuo SW II:n kolme maalia aiheutuivat. Jussi kärsii harvinaisesta kylkiluun hiusmurtumasta. ”Ei hätää, juon paljon maitoa”, Jussi rauhoitteli mediaa. Leikki sikseen. Kaukajärven turnaus osoitti Jussin arvon joukkueelle (3+4). Kuusirinne löytää joukkuetoverinsa ja osaa kertoa heille, miten heidät löydetään. Jopa minä pääsen usein pisteille, kun Jussi on mukana.

Sastamalan Vammalan VexVe areenalla nähtiin toisen miehen show. Markus Lätti, suosittu hyttikaveri, isi, kalju, hyvistä polvistaan tunnettu, kehumisen mestari, kalju ja elämäntapojen Jutta Gustafsberg näytti, mitä tapahtuu, kun hän saa vierelleen toisen kaljun. Myyntimies Jouni Yli-Korpela onnistui Jethromaisilla puheenlahjoillaan houkuttelemaan Mikko Kinnusen (kalju) takaisin KrP II:een. Saunailtahyökkääjänä ansioitunut hyökkääjä osoitti Vammalassa, että salibandy on kuin TV:n katselu. Vaikka sitä ei olisi hetkeen tehnyt, se kyllä onnistuu jälleen perjantai-iltana. Kolmannessa turnauksessa vitosdivarin urakkansa aloitti myös Juho Lehtonen, joka ilmeisesti pelkäsi jäähypörssin voiton karkaavan liian kauas, ellei ilmaannu jo paikalle. Nallea olikin jo kaivattu. Vammalassa Lehtonen oli onneksi vanha oma itsensä. Mies sanaili leikkisästi tuomarin kanssa kutsuen häntä veikeästi ”kakkahousuksi”, istui toisenkin jäähyn ja pamautteli kolme tehopistettä! Tervetuloa takaisin Tasmanian tuholainen!

Takaisin Markus Lättiin ja ensimmäiseen otteluun. Vastassa oli lohko kärki SB NMP (?? :S ), joka ei tosin ollut kohdannut vielä lohkon parhaita joukkueita (kuten meitä). En pysty enää pidättelemään!! 5.38, 13.29, 16.47, 37.50 ja 43.40! Lätti teki VIISI maalia!!! Tämän lisäksi hän keräsi yhden syöttöpisteen. Sitten maila meni katki. Hetken hän sai kuitenkin tuntea, kuinka lempeä tuuli hivelee huipulla paljasta päälakea. Emme tienneet aiemmin, että Lätti on nopea. Nyt hän teki monta maalia läpiajoista. Näistä kolmeen sai syöttöpisteen edellä mainittu Kinnusen Mikko (0+3), joka jollain tavalla avusti jokaista näistä viidestä maalista. Vierelle tarvittiin toinen harvahiuksinen. Ei ole kiva olla ainoa. Mielestäni veljesten tulisi kehitellä pelin alkuun samanlainen päälaen suutelu –tervehdys kuin aikoinaan Fabien Barthezilla ja Laurent Blancilla.

Ottelu oli tiukka pelin puoleenväliin asti. Toisen erän vaikeilla hetkillä joukkueen kuopus Ilmari Hietala piti torjunnoillaan tiimin pään pinnalla. Perttu Mäkelä (1+1) aloitti KrP:n karkumatkan kahdennellakymmenennellä toisella minuutilla velipuolensa Pekka Antinmaan (0+2) syötöstä. Tilanteeksi 5-3. Jotta Markus edes hieman laskeutuu yläilmoista alemmaksi meidän muiden joukkuelaisten keskuuteen, mainitsen, että onnistujia oli myös muita. Jaakko Valli (1+0) juhlisti itsekkäästi syntymäpäiviään tekemällä maalin. Kautensa aloittanut Juho Lehtonen (1+1) upotti siniviivalta komean laukauksen SB NMP:n alapesään. Mikko Kinnunen oli esimerkillisellä pelipäällä. Hän näki, kuuli, toimi ja johti joukkoja. Keltanokaksi Kinnunen antoi neuvoja jopa yllättävän rohkeasti. Eikö hän tiennyt, että olen pelannut salibandya jo silloin, kun Lasse Lehtinen kysyi ”lukitaanko vastaus?” ja silloin, kun oli vielä Pastirol-päiviä? Myönnettäköön kuitenkin, että fiksujahan tämä Laurent Blanc höpötti. Komea siirtyminen saunailtahyökkääjästä aamupelien hymyileväksi hyökkääjäksi.

Niin ja tosiaan peli päättyi 9-3.

Toiseen peliin lähdettiin luonnollisesti takki auki. Takana murskavoitto ja vastassa nollan pisteen Ekumeeninen Pallo II. Hetkinen. Nokian Kristityt Palloilijat II vs. Ekumeeninen Pallo II. Nyt ymmärrän, miksi Sastamalan seurakunnan nuorisokuoron kuoripojat veisasivat katsomossa Pekka Simojoen lauluja. Sen sijaan me viis veisasimme ekumeniasta. Halusimme murskata myös toisen vastustajamme ja voittaa kristillisten kakkosjoukkueiden hengellisen herruuden. Ei se niin helppoa ollutkaan. Juhlakalu Jaakko Valli (1+0) jatkoi itsekästä syntymäpäivien viettelyään iskemällä KrP:n ensimmäisen maalin. 2-0 iski Fabian Barthez. Sen jälkeen meni vaikeaksi. Ekumeeninen pallo (millainenhan se muuten on?) kiri 2-3 johtoon! Enemmänkin olisi mennyt, ellei ”Imppu” olisi esittänyt sarjan varsin oivallisia torjuntoja. On uskomatonta, miten vähällä kokemuksella Imppu ”Ilmari” Hietala osoittaa niin vakuuttavia otteita liiton peleissä.

Tässä tappiotilanteessa mentiin toiselle erätauolle. KrP:n pallot olivat sekaisin. Kaikki olivat luonnollisesti paniikissa. Lampaat vapisivat vaihtopenkillä silmät peljästyksestä pyöreinä. Jopa Late-Lammas hikoili huolestuneena. Lauman johto kokoontui. Profeetta Yli-Korpela sai neronleimauksen yhdessä kapteeni Vallin kanssa. Tiivistetään kahteen hyökkäysketjuun! Vain todellinen johtaja pystyy tiputtamaan itsensä penkille. Näin teki Jouni Yli-Korpela, pelaajavalmentajien Klaus Fleming. Lukekaa nuijasodasta kertova Pro graduni "Surkuteltavasta metelistä koko kansan tragediaan" (mainos) [toim. huom.] niin tiedätte, kenestä puhun.

Jo alkoi tapahtua! Vaikuttavimman valaistuksen koki Pekka Antinmaa (2+1). Pekka tikkasi nopeilla jaloillaan pieneen kiertoon ja upotti 3-3 tasoituksen. Syöttöpiste kartturi Perttu Mäkelälle (1+1). Kaksi minuuttia ja Pekka vei KrP:n johtoon! Peksi teki loistavan työn ja käänsi pelin KrP:lle. Toiseen maalin syöttäjäksi itsensä kissaeläimeksi (joo, kuulemma) mieluiten luokitteleva Olli Pusa (0+2). Pusa on onnistunut muutenkin kauden peleissä erinomaisesti. Hänestä on tullut erikoismiehemme. Leijonamaisen jykevä pakki muuntautuu salamannopeasti gepardimaiseksi keskushyökkääjäksi. Nyt näenkin, miten salaperäisen ja tunnelmallisen kissanruokamainoksen kissan tilalla voisi luukusta saalistajan tavoin hypähtääkin Pusan Olli. ”Whiskass, sitä Pusanollikin ostaisi.” Vitsit alkavat mennä huonoiksi, joten jatkamme.

Antinmaan Pekan lisäksi taivaalle syttyi toinenkin kirkas tähti, Emil Alander. Ketjukaverit johdattivat hänet pistepussukan luo. Emil takoi hattutempun Ekumeenisen Pallon verkkoon. Jokaiseen maaliin syöttäjäksi merkittiin Lempäälän Lätti (1+3)! Ehkä jopa Pusaakin ketterämpi Emil osoitti olevansa todellinen kultakimpale joukkueelle. Maalivahti, viimeistelijä, vauhtiveikko, vilpertti.

Lopulta peli päättyi edellisen pelin tavoin 9-3 lukemiin. Hetken aikaa sitten uutisissa olleen Sastamalan teurastamon kohahduttavien tapahtumien seurauksena paikalle oli ilmaantunut muutama toimittajakin, sillä VexVe areenalla nähtiin sunnuntaina kaksi teurastusta. Hahhahhahahahahhahahahhah.

Jounin vyölaukut:

1 Jounin vyölaukkua Pienimuotoinen hätäily tiukoissa tilanteissa. Ja Syyrian tilanne.

2 Jounin vyölaukkua Tuomarit. Tietenkin! Taas! Missä etujen antaminen riketilanteissa? Erikoiset jäähyt. No, toisaalta paremmin meni kuin viimeksi.

3 Jounin vyölaukkua Matala vaihtopenkki

Whiskasspurkit:

1 Whiskasspurkki Neronleimaus

2 Whiskasspurkkia Mikko Kinnunen

3 Whiskasspurkkia Markus Lätti

Pistepörssi:

  1. #11 Antinmaa, Pekka: 12+6
  2. #33 Lätti, Markus: 8+6
  3. #17 Mäkelä, Perttu 5+7
  4. #30 Kuusirinne, Jussi: 3+4
  5. #27 Alander, Emil: 5+0
  6. #18 Mäkinen, Ossi 5+0
  7. #14 Pusa, Olli: 2+3
  8. #29 Kinnunen, Mikko 1+4
  9. #28 Pynttäri, Juha-Pekka: 1+4
  10. #15 Vilenius, Jani: 1+4
  11. #25 Hietala, Lauri: 0+5
  12. #39 Valli, Jaakko: 3+1
  13. #24 Peltoniemi, Olli: 2+1
  14. #20 Lehtonen, Juho 1+2
  15. #35 Järvinen, Jarkko: 1+0

– Late

KrP II aloitti urakkansa 5-divisioonassa

Heissanssaa. KrP II hakee uusia kokemuksia historiallisen alhaalta 5-divisioonasta. Uudenlaisen ympäristön havaitsi jo hallille saavuttuamme. Kun Järvisen Jarkon kanssa nousimme Nokian palloiluhallin portaat ylös, sarjatason lasku tuli konkreettisesti ilmi. Kahvio oli kiinni. Jarkolle se oli kova paikka. Siirryimme katsomoon. Lehtereillä istui vain kaksi vaimoa. Nuoret pelaajien tyttöystävät puuttuivat. Käytävillä haahuili kolmas raskaana oleva nainen. Syke puuttui. Hallin keski-ikä nousi kymmenellä vuodella. Täytynee nousta takaisin neloseen. Se on vissi.

Kaudelle 2015-2016 KrP II on uudistunut kolmella pelaajalla. Ensinnäkin maalin suulle scoutattiin Spiral-liigasta Ilmari Hietala, joka pelasi lauantaina uransa ensimmäisen liiton sarjan ottelunsa 23-vuotiaana. Hän on nuori mies divisiooniin ja kenties ainoa KrP II pelaajista, jonka ura on noususuhdanteessa. Mikäli hiukset vielä mahtuvat tulevina vuosina maskin alle, hänellä lienee edessä pitkä KrP-ura. Näin ollen veljesten määrä pysyy KrP:ssä vakiona, kun Panu parantaessa sairaita ties missä Lauri tekee maskia pikkuveljelleen.

Paluun joukkueeseen tekee luottopakki Olli Peltoniemi. Rightilta pelaavan pitkänhuiskean Ollin välivuosista liikkuu villejä huhuja. Joidenkin mukaan hän etsi itseään Nepalin Katmandussa, josta lammaspaimen palasi maanjäristyksen kaadettua hänen majansa. On puhuttu myös, että Olli halusi reenata itsensä todelliseen huippukuntoon ja näyttää nyt salibandymaailmalle, mistä hänet on tehty. Tai sitten hän vain vietti Vammalassa onnellista rivitaloelämää. Mene ja tiedä, mutta hyvä vahvistus hän on. Kallein hankintamme on Jussi Kuusirinne, jolta löytyy Nokian KrP:n edustuksen pelipaita, omalla nimellään siis. Pirkanmaan parhaita junioreita aikoinaan ollut Jussi tuo KrP hyökkäykseen näkemystä, juonikkuutta, luovuutta ja aurinkoa. Jussista huokuu onnellisuus. Sitä ja lajinäkemystä ajoittain kireä KrP-vaihtopenkki tarvitsee. Tervetuloa.

Ensimmäiseen peliin lähdimme luonnollisesti takki auki. Vastustaja näytti alkuun vaarallisemmalta kuin todellisuudessa oli. 4-divisioona statuksen omaava KrP II oli pallollisesti puolen hehtaarin metsän verran edellä vastustaja SW II:sta. Kauden ensimmäisen maalimme iski neljännellä minuutilla viikonloppuna pirteästi esiintynyt Pekka Antinmaa (1. peli 1+1). Ensimmäisen erän jälkeen KrP johti 3-0 ja näytti, mitä on kohdata koviin peleihin tottunut joukkue. Ajassa 17.51 KrP johti jo 5-0. Markus Lätti (2+1) esiintyi varsin pirteästi. Tämän jälkeen Jani Vilenius (0+3) syötti kolme seuraavaa osumaa ja kahden erän jälkeen tilanne oli 8-1 KrP:lle. Toki pieni paniikkikin saatiin aikaiseksi ensimmäisen SW- maalin myötä. Tässä kohtaa tuomareille avauduttiin ensimmäistä kertaa ja seuraavat pari minuuttia olivat sekavia. Pakka ei saisi seota 6-1 tilanteessa. Homma hoidettiin kuitenkin kunnialla loppuun, vaikka viimeisessä erässä viimeisteltiinkin enää yksi maali. Peli päättyi selkeään 9-2 voittoon. Maalinsuulla Ilmari esiintyi rauhallisesti ja voi olla täysin tyytyväinen isojen pelien avaukseensa.

Ei uskoisi, että tällä tasolla voi nousta hattuun, mutta niin näytti käyneen, kun KrP II höntsäili toisen pelin alun puolivaloilla. Tästä seurauksena Kosby meni kymmenessä minuutissa 2-0 johtoon. Onneksi Pekka oli toisessa pelissä loistavalla pelipäällä (4+0). Ensimmäisessä pelissä pari läpiajoa tuhlannut Pekka innostui isänsä ja veljensä läsnäolosta ja laittoi maalipaikoista rauhallisesti ja varmasti sisään. Isän edessä ei sovi hötkyillä. Ensimmäisen maalin Peksi taisi tehdä kierrosta. Tärkeä kavennus ajassa 16.16. Vastustaja meni jo 3-1 johtoon, mutta ahkerasti alkukauden reenannut Ossi Mäkinen (1+0) laukoi komeasti ohi maalivahdin Markus Lätin (0+1) syötöstä alle minuutti vastustajan maalin jälkeen. Tilanne 3-2. Kolmannessa erässä KrP siirtyi johtoon ja näytti jo vievän kamppailun, kuten oli ennakkoon ennustettu. Pekka sai pariin otteeseen pallon maalin edessä ja sijoitti varmasti maaliin. Molempiin maaliin syöttäjäksi Perttu ”isukki” Mäkelä (0+2).

Näillä main tuomarit olivat viheltäneet jo pitkän päivän ja halusivat vaikuttaa itsekin pelin kulkuun. Eihän se ole tuomari eikä mikään, joka ei pelin lopputulokseen mitenkään vaikuta. Kosbyn neljäs maali syntyi rankkarista, kun KrP-puolustaja passitettiin jäähylle kädellä pelaamisesta. Tuomari ei tiennyt kumpi pakki koski kädellä palloon, mutta ”jommankumman sinne jäähylle on mentävä”. Todellisuudessa pallo osui Vileniuksen käsivarteen. Hiukan myöhemmin KrP-päädyssä pallo meni yli laidasta Kosby-pelaajan rinnasta niin selvästi kuin olla ja voi. Parin metrin päässä seisoskellut tuomari päätti viheltää kiistan. Laitetaan hieman jännää peliin, tuomari mietti. Kosby voitti nopeasti vihelletyn aloituksen ja pakki pääsi lataamaan tasoituksen. Tämä ei vielä tuomari-veijareille riittänyt. Reilu minuutti ennen loppua Emil Alander joutui jäähypenkille kampituksesta. Vastustaja kaatui kovin heppoisesti. Tästä kimpaantuneena Olli Peltoniemi huusi ”älä nyt hitsi kalasta!”. Aiemmin huutelusta varoitellut tuomari vihelsi Peltoniemelle 2+10!! Kolmio pidettiin tiiviinä ja myös maalivahti Ilmari hoiti tonttinsa hienosti ottamalla pari tärkeää torjuntaa. 3-5 alivoimasta selvittiin, joten täytynee olla tyytyväinen tasapeliin.

Lauantain vyölaukut 🙁 ja vaahtonamut 🙂

1 Jounin vyölaukkua: Parketti, kentän koko ja surkeat laidat.

2 Jounin vyölaukkua: ”Aarghh!!”-huudot ensimmäisen pelin katsomo-juopoilta. (toisten mielestä [lue: Pusa] piristivät tunnelmaa)

3 Jounin vyölaukkua: Tuomarit! (toisessa pelissä) ((Ihan kuin ennenkin olisivat vyölaukkuja keränneet!?))

1 vaahtonamu: Markus Lätti. Onnistumisia tuli. Vitsit völjyivät pukukopin ilmatilassa.

2 vaahtonamua: Ilmari Hietala. Kelpo esitys kokemattomalta maalivahdilta. Jännitys ei lamaannuttanut miestä. Rankkari melkein ei mennyt.

3 vaahtonamua: Pekka Antinmaa ehdottomasti! Keep it going!

Pistepörssi:

  1. #11 Antinmaa, Pekka: 5+1
  2. #33 Lätti, Markus: 2+2
  3. #18 Mäkinen, Ossi 3+0
  4. #17 Mäkelä, Perttu 1+2
  5. #15 Vilenius, Jani: 0+3
  6. #24 Peltoniemi, Olli: 1+1
  7. #27 Alander, Emil: 1+0
  8. #35 Järvinen, Jarkko: 1+0
  9. #14 Pusa, Olli: 0+1
  10. #25 Hietala, Lauri: 0+1

– Late

Nokian KrP II nauttii lajista ensi kaudella 5-divisioonassa

Backhand, forehand, boom boom boom. Se jäi hyvin pitkälti näkemättä tällä kaudella. Ainakin niin kauan, kun puhutaan, mitä kentällä tapahtui. Kesähuvit erikseen.

Nokian KrP II pelaa ensi kaudella 5-divisioonaa. Jos laitamme asiat mittakaavaan, voisi putoamisen merkitystä verrata Buenos Airesin ylpeyden River Platen tippumiseen Argentiinan pääsarjasta muutama vuosi takaperin. Molemmat tapahtumat laittavat miettimään. Molemmat herättävät tunteita. Molemmista joukkueista on myös julkaistu kohuvideo. Toisessa videossa vanha mies räyhää televisiolle ja huutaa kaikki tietämänsä ja tietämättömänsäkin kirosanat joukkueen tippuessa sarjatasoa alemmas. Toisessa videossa puolestaan eräs joukkueen jäsenistä on hävinnyt korttipelin ja seisoo ulkona suorittamassa erästä vinhaa korttipelin häviöstä koitunutta tehtävää muiden nauraessa hänen ympärillään. Se, kumpi video koskee mitäkin joukkuetta, jäänee lukijan pohdittavaksi.

Asiaan. 18 peliä, 3 voittoa, 15 häviötä. 79 tehtyä maalia, 126 päästettyä. Maaliero oli niin paljon pakkasella, että vain muutamissa talvisodan mottitaisteluissa koettiin vastaavia lukemia. Ennätyksiäkin tehtiin. 9 pelin tappioputki! Peleissä väkeä kävi pääsääntöisesti alle 2 kentällistä, maalivahteja 0-1. Nokian KrP:n kotiotteluita vaivasi yleisökato. Edes Pekan tyttöystävä ei jaksanut enää vaivautua paikalle. Jaakko meni yhdessä turnauksessa väärälle paikkakunnalle, Olli unohti toisessa kenkänsä kotiin. Ossi oli töissä, Jarkko öissä. (Tämä nyt vain rimmasi. Ei kytköksissä tosielämään(…) [toim. huom.]). Late ei meinannut päästä edes rappusia alas, J-P ei ikinä päässyt edes Facebookiin. Pertun laukaus tuotti vauvan, ei tarvittavia maaleja. Pekalla oli edelleen juoksuaika, mutta kukaan ei auttanut joukkuetta, kuten kristittyjen palloilijoiden valoisimpina päivinä. Emil siirtyi kenttäpelaajaksi, Panu lääkäriksi. Ei vissiin mennyt ihan putkeen?

Onneksi viimeisestä pelistä haettiin komea voitto! JEAH! RoPo:sta jo aiemmin haetun voiton jatkoksi KrP päihitti RoPon HEIDÄN KOTIAREENALLAAN toistamiseen jännittävien vaiheiden jälkeen 2-3! Paljon en muista tuosta kauniista päivästä, muuta kuin tietenkin sen, miten voittomaali syntyi. Lauri nousi vasenta laitaa pallon kanssa, passasi pakkiparilleen Juholle, joka oli noussut vihollislinjojen väliin hyökkäysalueelle. Juho syötti seinän takaisin Latelle, joka tälläsi pallukaisen silmiähivelevän kauniisti vastustajan verkkoon. VOITTO! Olimme siis selkeästi lohkon yhdeksänneksi paras joukkue.

Joihinkin pelireissuihin lähdettäessä oli vaikea ymmärtää, mitä joukkueeseen sitoutuminen joillekin tarkoittaa. Peiliin katsomisen paikka on kuitenkin jokaisella. Oikeastaan mitään syytä rämpimiseen ei kuitenkaan ole. Tai sitten syy on: kaikki. Joka tapauksessa vähemmilläkin pelaajilla on 4-divisioonassa pärjätty. Nyt näin junan ikkunasta lahonneen ladon. Mutta kas, hieman edempänä seisoo punaiseksi maalattu komea pohjalainen navetta. Tämän kauden ryteminen ei jatku loputtomiin. Vaan pian seisomme uljaana kuin pohjalaisisäntä nuija kädessään pitäjänsä portilla. Nyt näin turkistarhoja… Ne tuskin symbolisoivat mitään..

Näätälauman tulee kuitenkin vapautua. Jättää kahleensa ja suunnata ensi kauteen. Vielä tärkeämäpää on suuntautua kesään! Naattia naattia ja soutaa paattia. ”Rentoudu, voimistu, elä”, kirjoitti kuuluisa trumpetisti Lars von Handsom barokin kulta-aikoina. Joukkue pysyy pääsääntöisesti samana. Ensi vuoden ongelma tulee näillä näkymin olemaan liian sitoutuneet maalivahdit. Kuka torjuu mitkäkin reenit? KrP on tehnyt alustavan sopimuksen todella kehityskelpoisen Ilmarin kanssa ja ilmeisesti myös toinen varsin kelpomolari on tarttunut scouttien katiskaan. Emil tuo juoksuvoimaa siirtymällä kenttäpelaajaksi.

Mielestäni yksi harvoista kehittyjistä tällä kaudella oli kanadalainen Jarkko, vaikka pelejä jäikin väliin. Sanoisin miehen otteiden parantuneen parin vuoden takaisesta merkittävästi. Nostan katseen ylös, laitan kädet ristiin, revin silmäripsen irti, asetan sen neliapilan päälle ja puhallan samalla asettaen ilmoille toiveen: ”tuuli tuule sinne, missä Pekka on, leiki hetki hänen pellavahiuksillaan, kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin, jos hän jättää meidät vitoseen puurtamaan”. Vitonen ei toki ole mikään läpihuutosarja, mutta lähdemme sinne voittamaan. Jatkamme urheilua. Iloitsemme toisistamme. Hassuttelemme. Näemme nousukarsinnoissa!!

Vuoden mökkireissut ja Jounin vyölaukut:

yksi mökkireissu mökkireissu

kaksi mökkireissua VexVe areenan olosuhteet

kolme mökkireissua se kahvilan tyttö, muistatteko

yksi Jounin vyölaukku TUOMARIT!!! @###***@@!!%%##**!!!

kaksi Jounin vyölaukkua sitoutuminen

kolme Jounin vyölaukkua kolmannet erät

Hyvää kesää,

Late

Nokian KrP II sukeltaa – syvällä

Tämä raportti kirjoitetaan otsikolla…

Vuodatus

Ei ymmärrä. Ei vaan tajua. Ei mahdu päähän. On aivan käsittämätöntä, miten Nokian KrP II sukeltaa tällä hetkellä. Tappioputki lienee divarissa jo vähintään 8 ottelun mittainen. Ei viitsi edes katsoa tarkemmin. Tällä hetkellä kaikki on vastaan. Aivan kuin KrP:n häviöt olisi ennalta määrätty. Ei tässä ole enää mitään järkeä.

Kuulostaako liioitellulta? No entäs viikonlopun pelit. Olen vieläkin tuohtunut, poissa tolaltani. Väsynyt. Silmäpussit murjottavat silmieni alla. Hauiksessani on mustelma. Mieli on maassa. Aurinko paistaa, mutta ei asuntooni. Näen auringon vain kaukana mäen rinteen männyn latvoissa. Kotini on varjossa. Kalevankankaan hautausmaan alapuolella. Harmittaa. Nettini ei myöskään toimi. Tulin töistä kotiin, eikä televisiokanavatkaan toimi. Oikeasti. Tämä on kurjaa.

Viikonlopun ensimmäisessä pelissä olimme 2-0 johdossa. Hyvä meininki päällä. Ai että nyt tuntui, että perskule tästä haetaan voitto. Puolustimme hyvin ja kaksi maalia vapauttivat. ME teimme KAKSI ENSIMMÄISTÄ maalia. Uskomatonta. Toinen niistä (muistaakseni) oli erittäin näyttävä PePe-kaksikon yhteisteos. Perttu käänsi keskikentällä erinomaisesti tiukassa paikassa vastustajan ympäröimänä pallon Pekalle oikeaan laitaan. Pekka otti pallon haltuun ja syötti taianomaisen syötön takatolpalle juosseelle Pertulle, joka sijoitti pallon varmasti verkkoon. Tuttua vanhoilta kunnon ajoilta (lue: viime kaudelta). Parhaimmillaan PePe-kaksikko on kuin Tiku ja Taku. Pahimmillaan kentän kolmas lenkki jää hivenen ulkopuoliseksi. Vai miltä kuulostaa Tiku, Taku ja Barbababa?

Tämän alkuvaiheen jälkeen huomasin, että KrP II:n ei ole tarkoitettu voittavan tällä hetkellä. Todennäköisesti Kristillisdemokraatteja ja Päivi Räsästä kannattava harmaahapsinen kenties arkielämäänsä kyllästynyt tuomari alkoi imutella pilliä kuin Kola-Olli cocacolaa. Harmi vain, salibandyn säännöt olivat tuomarille liian hapokkaat. Tilanne lähti käyntiin siitä, kun Juho Lehtonen sai 2minuuttia pelin viivyttämisestä. Jäähy tuli siitä, että Juho hieman turhautuneena koppasi pallon kaksi ja puoli metriä pois kulmapisteeltä. Jäähyn saatuaan Juhon mieleen juolahti vekkuli kysymys. Hän kysyi jotakuinkin näin: ”mitäs tuomareita te oikein olette?”. Räsäsen pää ei kestänyt. 2+10 törkeästä kielenkäytöstä! Anteeksi tuomari! Voi kuinka loukkasimme teitä koko joukkueena. Juholle siis 2+2+10. Ossi taisi tästä pillastua. Ja tuttuun rauhalliseen tapaansa kyseli hieman kuulumisia tuomarilta. Ossille 2+10. Heidän lisäkseen jäähypenkille passitettiin ”sijaiskärsijöitä” kolmen kappaleen verran. Tähän koko rulianssiin meni noin kymmenen minuuttia aikaa. Flipannut tuomari selitteli tuomioitaan sinne sun tänne. Tuomarit eivät itsekään tienneet, kenen pitäisi istua jäähyllä ja kuinka kauan. Kuka pääsee, jos maali tulee ja niin edelleen. No, joka tapauksessa D-Kone rokotti kaksi maalia 5-3 yv:llä. Kiitos tuomarit. Ettekö te tajua, miten surkea kausi meillä on menossa? Kaipaisimme lahjamaaleja lahjajäähyjä suudelmia ja taputuksia pepulle. Vaan teiltä ei niitä herunut. 🙁

Lopulta KrP II meni vielä johtoon 3-2 ja edelleen tuntui, että kyyllä tämä tästä sittenkin. Vaan ei. Perinteinen kolmannen erän romahdus ja peli päättyi lopulta 5-8 D-Koneelle. Lopulta hävisimme pelin kuitenkin ihan täysin viisikoin. (Pöytäkirja ei minulle päätynyt)

Pää pystyssä lähdettiin kuitenkin toiseen peliin. Ja mitä! Ensimmäinen erä ja 2-0! Maalintekijöinä Ossi Mäkinen (3+0) sekä Jani Vilenius (1+1). Syöttäjänä molempiin maaleihin aivan erinomaisen pelin pelannut J-P Pynttäri (1+2). Molempiin maaleihin Pynttäri teki esimerkillisen esityön. Häntä olemme kaivanneet. J-P pelaa todella järkevästi sentterin paikkaa. Puolustaa, peittelee mailalla hyvin syöttöjä, osaa kuljettaa palloa, johtaa kentällä, löytää kaverit, tsemppaa. Loistavaa. Noo eipäs nyt riemastuta. Pynttärin työtäkään ei lopulta palkittu. Kahden erän jälkeen KrP johti 4-2. Ossi tuntui löytäneen maalijyvänsä. Ossi on aiemmilla kausilla ratkaissut meille monta peliä. Tällä kaudella kukaan ei ole ratkaissut meille pisteitä. Jani Vileniuskin on löytänyt pistejyväänsä takaisin. Mutta kun ei riitä. Ei käsitä. Maailma tuntui romahtavan, kun Ku-68 meni 6-5 johtoon. Jälleen kolmannessa erässä oma pää vuosi. Juha-Pekka Pynttäri iski kuitenkin tasoituksen Pekka Antinmaan (0+1) kerätessä osumasta syöttöpisteen. Kellossa 43.49. Panosta ei sinänsä pelissä ollut vitoseen valutaan joka tapauksessa, mutta jokaisella äijällä oli suurenmoinen halu päättää tappioputki. Kenen lie langettama kirous kumosi nämä haaveet. Peliä oli noin kaksikymmentä sekuntia jäljellä, kun Pekan syöttö Pertulle maalin takaa meni Pertun lavan ohi. Tämän jälkeen kankeasti pelannut Hietalakaan ei saanut kohti keskiviivaa pomppivaa palloa haltuunsa. Viivalla seisoi satakiloinen Jaakko Valli (0+1). (viittaan tällä vain siihen, että pallon luulisi pysähtyvän isokokoiseen puolustajaan, mies on loistokunnossa) Pyökin kokoisine jalkoineen hän yritti pysäyttää pallon. Näkymättömän noidan käsi otti pallon käteensä, kiersi Jaakon jalat ja antoi KU-68:n pelaajalle. Tämä kyöpelinvuoren pirulainen karkasi yksin läpi, kiersi varmasti maalivahti Panun ja laittoi pallon sääliä antamatta verkon perukoille. Kellossa 44.44. Pimeys laskeutui. Apina hartioilla vaihtui jättimäiseksi Babar-norsuksi. Mustalla magialla on näppinsä pelissä.

Niille, jotka miettivät joukkueen vaihtoa. (Jos sellaisia on ?) Niin kai ymmärrätte, että viime vuonna olimme kahden pisteen päässä nousukarsinnoista. Kyllä tämä sukellus nousuksi vaihtuu. Selväksi on käynyt, että tarvitsemme ainakin 3 tyyppiä lisää joukkueeseen. Tällä kaudella tasaisessa lohkossa vastustaja toisensa jälkeen on vyöryttänyt kimppuumme kolme kentällistä. Jalka ei silloin kolmannessa erässä riitä varsinkaan, kun kannamme norsua harteillamme. Meillä on hyvä porukka. Meillä on mukava porukka. Meillä on persoonia. Meillä on hauskoja äijiä. Hymy ja läpändeerus ovat edelleen vallitsevia pukukopissa. Käsittämättömän hienoa. Kiitos äijät.

Yksi Jounin vyölaukku:

Olli Pusan kengät kotona

  • toinen peli olisi kaivannut 4 pakkia. Kauden paras pakkimme poissa pelistä saunaan unohtuneiden kenkien vuoksi. Vaan kuka olisi ollut pelin toimitsija?

Kaksi Jounin vyölaukkua:

Lauri Hietala

  • Pahoittelen suoraa ilmaisuani Lauri, mutta varsinkin toisessa pelissä sysipaska. Polvet vaivanneet tällä kaudella ja viikonlopun neljänteen peliin ei enää riittänyt annettavaa. Kun ei pysty kunnolla juoksemaan ei toimi mikään muukaan. Ei auta joukkuetta, kuten viime kaudella (reilusti yli piste per peli tahti joukkueensa puolustajien paras pistemies). Miehen pää on ollut pelikentillä sumea. Turhauttavinta on, että potentiaalia on ja uran kehityskäyrä kokonaisuudessaan edelleen nouseva, mutta tällä hetkellä taantumavaihe. Suurimmaksi ansioksi toisessa pelissä, että ei tehnyt mitään yhtä isoa virhettä. Ainoastaan kolmekymmentäviisi pientä.

Kolme Jounin vyölaukkua (huonoin):

Tuomarisekoilu

  • Vaikka tuomarit ovat usein meidänkin syntipukkimme, niin nyt voin hyvällä omalla tunnolla antaa vyölaukkuja ensimmäisen pelin tuomaritoiminnalle. Koska on kymppejä jaettu näin helposti? (ps. ovatko kympit salibandyssä vain henkilökohtaisia vai tuleeko niistä 2+10?) Voi hyvin tulla, en minä sillä. Nyt joukkue kuitenkin kärsi kohtuuttomasti herrasmiesten kympeistä, joita jaetaan 4-divarissa äärimmäisen harvoin.

Yksi Pertun partakarva: (parransänki sopii tämän miehen sympaattisille kasvoille kuin mörkö ylähyllylle)

Pusan kengät kotona

  • Loistavaa työtä toimitsijana YKSIN molemmissa peleissä. Iso käsi.

Kaksi Pertun partakarvaa:

Ossin, Pertun ja Janin parantunut peli.

  • Mielestäni Perttu oli viikonloppuna juonikas, kuten joukkueen nousukausina konsanaan. Ossi laittoi varmaankin kauden ensimmäisen hattutempun. Jani onnistunut pisteiden valossa sekä tässä että edellisessä turnauksessa. Hakeutunut parissa pelissä monta kertaa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Kolme Pertun partakarvaa:

J-P Uusäijä naimisissa oleva Pynttäri

  • Huikea paluu pelikentille.

Mieleni on maissa. Haluan ilmaista tunteita. Purkautua. Joten loppuun esitän vielä runon nimeltä ”sammal surullinen”.

kostea ja karvainen

kulkijan talloma

poron paskoma

kaikkien murjoma

maanantaisessa metsässä murjottaa

ylöspäin kurottaa

vaan ei yletä

sammal surullinen

jäätyy talven lumeen peittyen

  • Late