KrP II luovi Luopioisten lauantaissa vastatuulessa

Maalivahdit ovat erikoista sakkia. Kun Miikka Kiprusoff lähti NHL:ään, hän ei suostunut ottamaan käyttöönsä kännykkää Amerikan uran alkuvaiheessa. Hän halusi pysytellä omassa rauhassaan. Monella maalivahdilla on omat alkurituaalinsa. Täytyy koskettaa mailalla molempia tolppia, pukea varusteet tietyssä järjestyksessä, laulaa suihkussa aamulla sama laulu, kävellä takaperin eteisestä ulos ja niin edelleen. Meidän maalivahdeista vähintään 2/3 on erikoista sakkia. Veräjänvartioista nuorimmainen Ilmari Hietala juo turnauksen jälkeen vilvoittavan oluen sijaan 0,685 litran energiajuoman ja hörppii uruguaylaiseen tapaan nisun kanssa etelä-amerikkalaista matea. Tällä hetkellä hän äänittää askeleen ääniä kokkolalaisessa teollisuushallissa ja joogaa torstaisin värikkäissä sukissaan liikuntasalin lattialla yhdessä naisten kanssa. Keskimmäinen maalivahti/laitahyökkääjä Emil Alander kyllästyi löylyn heittämiseen puolentoista litran pullolla, pakkasi mukaansa Nivean kosteusvoidetta ja hiusvahaa ja muutti Thaimaahan. Kahdeksannestatoista kerroksesta hän katselee Bangkokin valoja itseään rasvaillen. Onneksi puolustajamme Juho Lehtonen lähti viemään Emilille kausimaksua, jonka kirjanpitäjämies kuitenkin repi huhujen mukaan kappaleiksi. Vanhin veräjänvartijoistamme asuu Nokialla, kannattaa Tapparaa ja haaveilee Tarja Turusesta. Tässä lienee tarpeeksi infoa.

 

Maalivahdin pelipaikka on henkisesti haastavin. Ehkä siksi maalivahdeillamme on omat tapansa rentoutua. Mate ja sotapelit, itsensä rasvaaminen ja hieronta sekä vanhimman molarin tapa tehdä päivittäin 50 leukaa ja 100 vatsalihasta Nightwishin tahdissa auttavat pääkopan kasassa pysymisessä. Maalivahdit nousivat jälleen otsikoihin kauden toisessa turnauksessamme.

 

Peleihin täytyi herätä seitsemän jälkeen, sillä joku on päättänyt perustaa urheiluseuran Luopioisiin. Kyseessä oli viimeinen Luopioisten Luja-Lukko areenalla pelattava turnaus, sillä ensi kaudesta Sb Luja muuttaa Pälkäneelle rakennettavaan uuteen halliin. Tämä ei mieltämme jää painamaan, sillä Luja-Lukko areena ei ollut standardieni mukainen. Pukuhuoneen vieressä oli kaksi suihkukoppia, jotka täyttyivät polvia myöten vedestä. Kentällä seinät olivat jälleen liian lähellä laitoja.  Musiikki pelien välissä oli tarmokasta syrjäseudulle ominaista raskasta rock’n’roll musiikkia, joka pidemmän päälle kävi raskaaksi. Iso kiitos lähtee sen sijaan kohtuuhintaiselle välipalakioskille.

 

Ensimmäinen vastustaja, eli kotijoukkue Luja ei myöskään ollut standardieni mukainen. Se oli liian hyvä. Joukkue pelasi fyysistä sääntöjen rajamailla kulkevaa peliä ja oli sen lisäksi taitava porukka, joka noudatti saksalaisen tarkasti valmentajansa pelisuunnitelmaa. Tästäkin huolimatta täysin ilman suunnitelmia pelaava joukkueemme pysyi hienosti mukana. Ei vähiten sarjan urheilullisimman ja lahjakkaimman maalivahtimme Ville Niemen ansiosta. Niemi piti torjunnoillaan KrP:n mukana pelissä ja ensimmäisessä erässä ei kirjattu kuin yksi maali vastustajalle. KrP sai maalitilin auki vasta toisen erän viimeisellä minuutilla, kun kauden ensimmäistä otteluaan pelannut Ossi Mäkinen (1+0) osui Mikko Kinnusen (0+2) heittämään lehmänkaareen ilmasta kaventaen pelin 1-2:een. Kolmannessa erässä SB Luja alkoi karata. Kinnunen heitti vielä toisen komean syötön (yhtään väheksymättä tuon lahjakkaan pelurin otteita) yrittämällä heittää lättyä minulle, mutta lätty päätyikin Lätille (2+0), joka pisti pyörykän verkkoon. 2-3. Tämän jälkeen hyvin yrittänyt, mutta huonosti viimeistellyt KrP ei enää pysynyt kyydissä. Erinomaisesti torjunut Niemi ei mahtanut maaleille mitään. Ajassa 44.10 Luja laittoi loppulukemiksi 2-5 tyhjään maaliin, jonka voi ehkä hieman laittaa Niemen piikkiin. KrP hävisi, mikä oli monelle tiukka paikka. Hävisimme kolmannen pelin putkeen tai viidennen, jos laskee Suomen Cupin pelit mukaan. Kaikille sen ei olisi pitänyt olla niin suuri asia. Viisi ottelua! Minä ja veljeni olimme sen sijaan pelanneet jo 12 voitotonta ottelua tällä kaudella. Tästä ei pidä vetää johtopäätöksiä. Mukaan mahtuu niin vähämaalisia tiukkoja häviöitä pienellä erolla kuin tasureita, joista olisimme ansainneet voiton. Maalinteko ehkä hieman on tökkinyt, mutta me emme kannakaan siitä päävastuuta.

 

Toisessa pelissä nähtiin kummallinen maalivahtiepisodi, kun pelaajavalmentajamme päätti jo 2-2 tilanteessa toisen erän alkupuolella komentaa vaihtovuorossa olleen kokeneen Ville Niemen lämmittelemään. Kyllä, Ilmari Hietalan taakse oli päässyt kaksi maalia ensimmäisessä erässä ja KrP johti peliä ensimmäisen erän viime sekunneille asti, kunnes Soittorasia II tasoitti pelin ajassa 14.53. Toinen erä eteni tasaisessa väännössä, mutta edelleen KrP-leiriltä puuttui tietty terävyys tekemisestä. Sr II meni 3-2 johtoon toisen erän kahdeksannella minuutilla. Jouni reagoi ja vaihtoi maalivahdin. Vastaavaa en ole tällä sarjatasolla ennen todistanut ja olin tietenkin pöyristynyt, kun Kokkolasta junalla Tampereelle matkustanut, kerrostalossaan hissillä yläkerroksista alas matkannut, Tampereella oveltaan autolle kävellyt ja Tampereelta Luopioisiin yhden pelin pelaamaan autolla kuljetettu pikkuveljeni vaihdettiin selittämättömien käänteiden jälkeen pois maalinsuulta kolmen päästetyn takaiskun myötä. Yritin näyttää niin hapanta naamaa kuin pystyin. Pidin huolta, etten hymyillyt koko pelin aikana enkä sen jälkeen. Vasta Luopioisten erinomaisessa lounasravintola Liekissä hymyilin, kun Ilmari otti niin paljon omenakaurapaistosta. Jonkun huutaessa ”Late, pelaa nyt!”, tiuskin vain takaisin ”ihan sama”. Olin kuin 6-vuotias. Mökötin. Tottakai.  Ajatelkaa, jos rakkaalle lapsellenne tehtäisiin samalla tavalla. Minulla ei ole lasta. Minulla on pikkuveli Ilmari, joka osasi 4-vuotiaana luetella yli puolet maailman pääkaupungeista ja laulaa Maamme-laulun ennen kuin osasi puhua. Kerran ehkä noin 7-vuotiaan tienoilla hän tuli ilmoittamaan, että Itä-Timor on itsenäistynyt. Hain 5-vuotiasta veljeäni tarhasta sinisellä pulkalla, jonka päällä oli porontalja. Ilmari haettiin ryhmästä nimeltä Timoteit. Ihmettelimme usein, miksi vauvojen osastolle oli annettu nimi ”Nokkoset”. Ei mielestämme sopinut pikkulapsille.

 

Ensimmäisessä erässä KrP meni johtoon Mikko Kinnusen (1+0) ja Juho Lehtosen (1+0) maaleilla. Vastustaja loi jatkuvasti vaarallisia maalintekopaikkoja. Joukkueen onneksi Ilmari päästi taakseen vain kolme maalia pelin puoleen väliin saakka. Tässä vaiheessa Ville joutui hyppäämään askiin vaikeassa paikassa, mutta hoiti homman ammattimaisesti. KrP II onnistui tasoittamaan pelin kolmannen erän kuudennella minuutilla, kun Ossi Mäkinen (1+0) osui toisessakin ottelussa pirteästi joukkueen 3vs.3 peleissä esiintyneen Lempäälän Lätin (0+2) syötöstä. Joukkueen maalinteko tökki kuitenkin jälleen kerran. Viimeisen erän loppupuolella oli vielä muutama huippu paikka, mutta esimerkiksi juuri kehuttu Lätti ei saanut palloa läpiajosta maaliin vaan vei sen maalin taakse. Tolpatkin kolisivat. Niemi piti nollat ja pistetili saatiin avattua.

 

Lopuksi haluan lähettää rakkaat terveiset joukkueemme monipuolisimmalle pelimiehelle Emil Alanderille Thaimaahan. Toivottavasti löydät jonkun hieromaan sinua! Sitähän sinä aina kyselet ja sieltä sellainen ilmeisesti saattaisi hyvinkin löytyä. Vai lensikö Juho paikanpäälle tätä varten?

 

Ps. Minun ja Ilmarin voittotili on avattu! Haimme Spiral-sarjasta 6-4 voiton. Samalla selvisi, mitä voittaminen vaatii. Voittamisen resepti: Yksi mies tekee tehot 4+1 (Kiitos Janne Piiroinen), maalivahti pelaa erinomaisen pelin, vastustaja on huonompi ja peliin lähdetään mailaa puristamatta, mutta mailaa puristaen. Tätä reseptiä ja voittamisen kulttuuria lähdemme levittämään Nokian KrP II:een tulevana lauantaina Kaukajärven turnauksessa.

 

1 Jounin vyölaukku:           hallit, jotka eivät ole standardieni mukaisia

2 Jounin vyölaukkua:          maalinteko tökkii – Pekka ja Pertsa, miksi kaksi kaljua on pistepörssin kärjessä noin kirkkaasti!?

3 Jounin vyölaukkua:          maalivahtiepisodi

 

1 Jounin tuuletus:               välipalakioski

2 Jounin tuuletusta:            maalinteko tökkii, joten joukkueen sisäisen pistepörssin ylläpitäminen on helppoa

3 Jounin tuuletusta:            Jouni antaa aina aihetta vyölaukkuihin ja tuuletuksiin! Kiitos coach!

  • Late

 

Joukkueen pistepörssi

 

  1. #33 Markus Lätti 4+4 = 8
  2. #29 Mikki Kinnunen 2+5 = 7
  3. #22 Tuomas Töyrylä 3+0 = 3
  4. #11 Pekka Antinmaa 2+1 = 3
  5. #18 Ossi Mäkinen 2+0 = 2
  6. #32 Juho Väinölä 0+2 = 2
  7. #25 Lauri Hietala 1+0 = 1
  8. #20 Juho Lehtonen 1+0 = 1
  9. #15 Jani Vilenius 0+1 = 1
  10. # Jarkko Järvinen 0+1 = 1
  11. #39 Edwin Pasto 0+1 = 1
  12. #27 Ville Niemi 0+1 = 1